maanantai 28. lokakuuta 2013

en ole nähnyt päivänvaloa viikkoon. olen ollut sisällä, koska vointini romahti rajusti sitten viime postauksen.

viikko sitten sunnuntaina sairastuin flunssaan. otin ibuprofeenia kuumeiseen ja särkyiseen oloon. muutama tunti siitä oksensin. ajattelin, että se kuuluu tautiin.

siitä alkoi helvetti. joka kerta käydessäni makuuasentoon alkoi oksettaa ja vatsassa tuntui epämääräiseltä. öistä tuli unettomia, parhaimpina öinä nukuin kaksi tuntia. oksentamisen jälkeen tärisin sängyssä ja pidin silmiä kiinni, mutten pystynyt nukkua silmäystäkään.
perjantaina rakas sanoi, että nyt menet lääkäriin. menin terveyskeskukseen, mutta käännyin takaisin nähdessäni ylipitkän jonon.

lauantaina olin lopussa oksenteluun ja unettomuuten. vauva jutteli minulle suloisen hiljaa, kun itkin. mies soitti puolestani päivystykseen, mutta sieltä sanottiin, että joo oksennustautia on liikkeellä.
"täällä voidaan ottaa vain verikokeet ja määrätä pahoinvointilääkettä. tule sitten, jos et enää jaksa kotona."

varasin samalle päivälle ajan yksityiselle. hyvä kun sain selitettyä asiani lääkärille, kun olin nukkunut viimeisen kolmen vuorokauden aikana neljä tuntia.
lääkäri totesi mahaportin tulehduksen (kiitos 5 antibioottikuurin ja järkyttävien tulehduskipulääkemäärien). sain lääkkeet kuukauden ajalle. nyt en ole oksentanut, mutta olo on todella uupunut eikä ruoka maistu (ei ole maistunut kunnolla synnytyksen jälkeen).

toivon tämän olevan viimeinen pisara. olen vasta 20, minulla on ihana vauva ja mies ja soluni ovat vielä tuoreen kirkkaita. ei minulla pitäisi olla mitään tällaista. ei kenelläkään, ei.
haluaisin kirjoittaa jostain muusta, maalailla sanoilla kuin vesiväreillä, mutta tämä on tilanne edelleen.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Linkitä blogisi!

takana vaikeita päiviä ja lyhyitä yöunia flunssan kourissa. inkivääriteetä, appelsiinimehua ja sängyssä makoilua.

tarvitsen tekemistä. 
nyt on hyvä tilaisuus linkittää blogisi. käyn kaikki blogit läpi ja valitsen viisi (5) mielenkiintoisinta, aidointa ja upeinta, jotka esittelen täällä. samalla saan itselleni uutta lukemista ja sinäkin voit löytää uusia blogeja. kirsikkana kakun päälle saatat saada uusia lukijoita. tästä tulee mieleen lämmin muisto, kun ihana karostardust esitteli minun blogini. sain kertaheitolla 20 uutta ihanaa lukijaa ja 01/2013 blogiani katsottiin ennätyksellisesti lähes 10 000 kertaa.

linkkejä blogeihinne kaipaan nyt. 

EDIT: aikaa linkittämiseen on lauantai 02.11.2013 klo 23.59 asti.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Q & A


Nykyhetki


Mikä on juuri tänään fyysinen vointisi? 

-päivät ovat erilaisia, mutta tänään olen voinut ajottaisesta hengenahdistuksesta riippumatta hyvin. en ole myöskään ollut niin väsynyt kuin yleensä. ruokakin on maistunut hyvin. 

Entä psyykkinen?

- ihan hyvä. ehkä vähän yksinäinen, kun minulla ei ole yhtään äitikaveria, jonka kanssa voisi jakaa kuulumisia. muut kaverit ovat eri elämäntilanteissa (toki heistäkin on apua, mutta vertaistuki ei ole silti samanlaista.) 


Onko sairastelullesi selvinnyt jo syy?

- todennäköisesti oireeni ovat johtueet viidestä syömästäni antibioottikuurista tai sitten kyseessä on eräs sairaus. sitä tutkitaan nyt. 



Raskaus/äitiys



Missä vaiheessa raskautta syömishäiriöoireet alkoi hälvenemään?

- oikeastaan heti. alkuraskaudessa minulla oli niin paha pahoinvointi, että söin vain sitä, mitä pystyin eikä tullut mieleenkään syömishäiriö. keskiraskaudessa alkoi taas vähän vaikeampi kausi, kun pystyin syömään normaalisti ja meninkin osastolle, koska olin henkisesti hyvin loppu kaikkeen ja se heijastui syömisiini. loppuraskaus oli ihan hyvää aikaa, mutta ajatukseni pyörivät vielä paljon ruoassa. vasta synnytys poisti syömishäiriön lähes lopullisesti.




Mikä oli miehesi ensireaktio, kun sai tietää raskaudestasi? Entä vanhempien?

- menin hänen työpaikalleen ohikulkumatkalla kertomaan, että olen raskaana. hän sanoi: "et sä voi olla." ei meinannut aluksi oikein uskoa, kunnes näytin positiivista testiä. seuraava kysymys taisi olla, että mitäs me nyt tehdään. hän oli järkyttynyt ja yllättynyt. 
äidin ensireaktio oli: "ai, ei sen vakavempaa." ja isä meni perussuomalaiseen tapaan saunaan sulattelemaan asiaa. molemmat kyllä suhtautuivat loppujen lopuksi hyvin.



Onko arki ollut samanlaista kun ajattelit sen olevan kun vauva synty?

- olin varautunut sen olemaan rankkaa, mutta rankkuus tuli silti yllätyksenä. minun vauva-aikaani ovat varjostaneet jatkuvat tulehdukset ja huonovointisuus (oksentelu, kuume, hengenahdistus, kouristavat mahakivut, yskä), joten olen joutunut turvautumaan paljon läheisteni apuun. yllätyksenä tuli nimenomaan se, että synnytyksen jälkeen en ole ollut fyysisesti kunnossa. 



Mitkä asiat ovat erilailla jos on?


- jatkuva univelka ja väsymys. vaikka nukkuisikin joskus kahdeksan tuntia yössä, mutta sitä rytmittää noin kolmen tunnin välein imettäminen, on pihalla kuin kuu-ukko suurimman osan päivästä. 

arki pyörii suurimmaksi osaksi kotona vauvan kanssa ollessa. se onkin yllättänyt, ettei voimia ole juurikaan muuhun. ystäviä käy luonani, mutta vielä en ole jaksanut raahautua kaupungille kahvittelemaan tms. en tosin tiedä, johtuuko voimattomuuteni myös fyysisestä voinnistani.



Mikä on ihaninta arjessa?

- aamut, kun herää puolikoomassa, mutta kehdossa odottaa hymyilevä ja jokelteleva vauva. imetys on myös ihanaa, kun siinä tuntee olevansa korvaamaton. ihanaa on myös se, kun mies tulee illalla kotiin.


Vauva


Miten vauva voi?
- hän sai eilen kolme rokotetta, joten hän on ollut tänään hiljaisempi ja uneliaampi. viime yönä nousi kuume ja sainkin rauhoitella häntä useaan otteeseen. sydän on särkynyt, kun häneen on sattunut. mutta muuten vauva voi oikein hyvin. luonteeltaan hän on kuin auringonkukka.


Onko vauva saanut jo nimen, aiotko julkaista sen blogissa?

- on saanut. en aio julkaista sitä, mutta kaunis nimi on. 


Kastetaanko/kastettiinko vauva kirkkoon vai pidettiinkö/pidetäänkö nimenantojuhla?

- hänet kastettiin ev. luterilaiseen kirkkoon.


Onko lapsesi perinyt enemmän sinun vai miehesi ulkonäköpiirteitä?

- mieheni. ei hänessä ole toistaiseksi mitään minua. nähtäväksi jää, kumman väriset silmät hänelle tulee. 



Parisuhde 


Miten teidän parisuhde on kestänyt kun lapsi tuli? Lähentyikö teidän välit, vai ovatko yhtä läheiset aina olleet?

- suhteemme on kestänyt hyvin, ja välimme ovat läheisemmät kuin aikaisemmin, vaikka ne olivat jo ennestäänkin läheiset. yhteistä aikaa on nyt niin vähän, että sitä osaa arvostaa enemmän.





Kerro kolme hyvää ja kolme huonoa puolta miehestäsi. 

- no apua. saanko keksiä 10 hyvää puolta? hyviä puolia on uskollisuus, hän saa minut nauramaan ja ottaa minut huomioon. huonoja ovat tavaroiden jättäminen pitkin poikin asuntoa, "joojoo, ihan kohta"-lauseet ja jumittuminen pelin äärelle.


Pyydä häntä kertomaan myös samoin sinusta.

- olen rauhallinen, paikalla aina silloin, kun hän tarvisee minua ja supermutsi. huonoja ovat liiallinen kiltteys ja "puhevika" (jos selitän jotain pitkää tarinaa, en löydä aina sanoja vaan sanon "tai siis, niinku" tms). heh.

Tulevaisuus


Asia, jota odotat tulevaisuudessa eniten?

- terveydentilani lopullinen parantuminen.


Yksi tulevaisuudensuunnitelma?

- kirjoittaa romaani.

Yksi tulevaisuuden haave?

- häät.

Syvällistä



Puhut usein uskostasi Jumalaan, tahtoisin tietää että oletko saanut uskonnollisen kasvatuksen vai tullut uskoon myöhemmällä iällä?

- en ole saanut erityistä uskonnollista kasvatusta. minut opetettiin lukemaan iltarukous, ja mummin kanssa kävimme välillä jumalanpalveluksissa. uskoin Jumalaan, mutta en kokenut Häneen sen ihmeempää suhdetta. 
en ole kokenut erityistä konversiota (uskonnollista kääntymistä) vaan olen vähitellen tullut uskoon huomatessani, kuinka rukouksiini on joka kerta vastattu 
(mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Joh: 16:23).
eräs lähisukulaiseni koki ihmeparantumisen vakavasta syövästä - sekin on herätellyt minua. 



Uskotko yliluonnolliseen?

- uskon. uskon, että tämä ei ole ainoa todellisuus, jossa nyt elämme.


Entä kohtaloon?

- uskon johdatukseen; siihen, että Jumala johdattaa meitä koko elämämme ajan. on vain ihmisestä kiinni, osaako tarttua johdatukseen.


Sekalaista



Onko sinulla sisaruksia? Jos on, minkä ikäisiä?

- ei, olen ainut lapsi.



Tämänhetkinen lempiruoka?


- minulla ei oikeastaan ole mitään lempiruokaa enää, kun syön niin monipuolisesti kaikkea. viime aikoina on iskenyt tajuton himo suklaaseen, tarkennettuna Maraboun nougatiin.



Lempiväri?


- kirkkaan turkoosi.


Ihaninta syksyssä?

- rauhalliset teehetket ja väriloisto.


Mimmoisia blogeja luet? 

- syömishäiriöstä parantuneiden, äitiys- ja lifestyleblogeja. blogeja, joissa on upeita kuvia.



Jos saisit muuttaa yhden asian maailmasta (ihan minkä tahansa) niin mikä se olisi? 


- poistaisin kaikki sairaudet.



Mikä biisi on sillä hetkellä suosikkina ku vastaat tähän kysymykseen? :)


- Pariisin kevät: Jalokiviä. 



Millaiset sukat sinulla on jalassasi?


- mustat sukat, joiden päällä punaiset villasukat.


Onko teillä lemmikkejä?


- ei ole allergian vuoksi.


Minkä elokuvan katsoit viimeksi?


- siitä on aikaa, kun katsoin kokonaisen elokuvan. Kylän (The Village) katsoin puoliksi ja se oli todella ahdistava. en oikein pysty katsomaan mitään draamoja enää, kun eläydyn niihin niin vahvasti. Piin Elämän katsoin kokonaan ennen synnytystä, ja sekin oli vähän liian surullinen minulle.


Mitä musiikkia kuuntelet?



- progressiivinen/melodinen rock tai pop/rock enimmäkseen. 


Oletko kirjoitellut päiväkirjaa/runoja/kirjoitelmia jo pienestä kun olet niin tavattoman lahjakas?

- voi, kiitos paljon. en nyt tavattoman lahjakas ole kuitenkaan. ensimmäiset runoni taisin kirjoittaa 6-vuotiaana (sanelin ja äiti kirjoitti). kirjoitin eläinaiheisia tarinoita ja päiväkirjaa, heti kun opin
kirjoittamaan. myöhemmin aiheeni syvenivät. 13-vuotiaana kirjoitin 60 sivua fantasia-aiheista romaania, jonka jätin itsekriittisyydessäni kesken. aika paljon on tullut kirjoitettua kaikkea sokerikeijuanoreksia-
kuplaa.

kiitos jälleen ihanista kysymyksistä. ♥ 
aikaisempiin vastauspostauksiini pääset tästä ja tästä.
joitain asioita ei unohda koskaan, vaikka yrittäisi. aina tulee vastaan samankaltaisia kortteleita, hajuvesiä, kasvoja, jotka iskevät muistot hermostoon. vaikka mieli olisi pyyhkinyt kaiken pois, solut muistavat. ne varastoivat suljetun surun ja kuljettavat sitä läpi elämän.

heinäkuu 2010

en ole siinä, mutta sinä olet.
istumme aallonmurtajalla suolapisaroita iholla ja sinisorsia jaloissamme. lupaan sinulle, että nyt alan syödä ja oikeasti parantua. olet ainoa, jolle uskallan myöntää kaikki merenalaiset patoutumani.
sinä välität.

heinäkuu 2013

on välimerenkuuma kesä. kaikki on ennallaan, kunnes minulle syntyy vauva.
kuin emme olisi tunteneetkaan. 
neljännen kerran yrittäessäni tavoittaa sinua luovutan. eniten minuun sattuu se, ettet onnitellut minua tai meitä. sattuu, että menetin hyvän ystävän.
et enää välitä.

tiistai 1. lokakuuta 2013

26. syyskuuta 2013

matkustan kaupunkiin räntäsateessa. liikennevaloissa törmään vanhaan lukiotuttuun, jonka elämä on boheemia puolukkahuulineen ja punaviineineen. tyttö kysyy, mitä minulle kuuluu. en osaa oikein vastata. viha kihelmöi ihoni alla, kun ajattelen katkerana, miten toiset saavat viettää normaalia yliopistoelämää, juhlia aamuyöhön ja oma elämäni pyörii samaa kaavaa univelan ja lääkärikäyntien ympärillä. niin kuin tänäänkin.

istun odotushuoneessa ja tuijotan kellon viisareita. tämä on seitsemäs, ehkä kahdeksas lääkäri, jonka tapaan.

ylilääkäri kättelee aluksi, mitä lääkärit eivät yleensä tee. hän naputtaa koneelle, mitä sanon. puhun pitkästi, kerron kaiken. kaivan esiin laboratoriotulokset. hän katsoo arvojani ja kiinnittää huomioon yhteen lievästi kohonneeseen arvoon (minulle on aikaisemmin sanottu, että arvoni ovat täydelliset eikä niissä ole mitään vikaa, miten olisi psykiatrian poliklinikka).

käynnin jälkeen voisin itkeä. itkeä sitä, että joku vihdoin kuuntelee minua, ei tuomitse, ei katso alentuvasti.
"miten ihmeessä sinä olet jaksanut tämän kaiken?" hän kysyy eikä siltikään vedä esiin sanaa psykogeeninen.
mutta eniten voisin kyynelehtiä helpotuksesta, että kaikki selviää. että Jumala on antanut toisille niin paljon viisautta, että sillä pelastetaan ihmishenkiä.

kävelen kohti rautatieasemaa enkä pelkää, vaikka sää on uhkaava ja sen alla kuolee viimeinenkin väripilkahdus.

ps. kysymyksiä kaipaan vielä.