lauantai 2. marraskuuta 2013

voisin nukkua kokonaisen aurinkovuoden. unta tulee noin yhdeksän tuntia yössä (vauva herättää välissä 4-6 kertaa).  tämä on tosin väliaikaista, koska normaalisti rakkaan ollessa töissä nukun 6-7 tuntia katkonaisesti. silti mietin, onko tämä normaalia. olen niin uupunut koko ajan, että ajatus jonnekin lähtemisestä tuntuu ylivoimaiselta. voiko äitiys viedä kaikki voimat? pelottaa, että mitä jos taas uusi sairaus.

luisevat koivut ja mustelmainen utu peittävät maiseman. missään ei ole elämää.
iltaisin sytytämme asunnon kynttilämereen ja tänään ripustimme ensimmäiset valot ikkunaan. valoa on luotava, jos sitä ei muuten ole.

tänään vauva kuuli melankolista musiikkia. hän alkoi ääntelehtiä tuskaisasti ja kyyneleet vierivät pehmeitä kasvoja pitkin. piti ottaa syliin ja lohduttaa.
pelotti huomata, että hänessä virtaa samat herkkyysgeenit kuin minun veressäni. olkoon se lahja hänelle Jumalalta.

2 kommenttia:

  1. En yhtään ihmettele, että olet koko ajan kipeä, niiden antibiootti kuurien jälkeen keho on niin heikoillla että tarvitsisit todella paljon unta, jota et tietenkään sattuneesta syystä voi saada.
    Jokainen uusi äiti on lähes poikkeuksetta uupunut, joten sun tapaus on varmaa kolme kertaa hankalampi, kun olet valmiiksi jo ihan poikki. Joten on ihailtavaa miten vahvana olet pysynyt <3

    Mietin aina kun nään vauvan mitä sulle ja pikkuselle hymypojalle kuuluu :) Paljon jaksamisia <3

    VastaaPoista
  2. Varmasti jossain kohtaa koittaa valoisammat ajat, vaikka se ei juuri nyt siltä tuntuisi <3

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.