torstai 30. tammikuuta 2014

olen hukassa blogini suhteen. en tiedä, mistä haluatte lukea. tein kyselyn oikeaan reunaan. toivoisin, että joku jättäisi kommenttilaatikkoon toivepostauksia tai parannusehdotuksia blogiini. 

olen väsynyt. vaikka ikkunalaudoilla kasvattamani amaryllikset ja orkideat puhkeavat talvisinkin kukkaan, kaartuvat kohti valoa, minä en.
6-8 kertaa yössä herääminen vauvan kanssa uuvuttaa. silti en osaa jonkun kysyessä sanoa, kuinka poikki olen. hymyilen, meikkaan itselleni naamion, vaikka haluaisin olla hetken sylissä ja itkeä merenhelmiä.

kaipaan hetkiä rakkaani kanssa, pitkiä keskusteluja, läheisyyttä, elokuvia, ravintoloita; kaikkea sitä, mitä oli. muistot kuultavat lämpöisinä ihon alla, mutta nekin haalistuvat, kun niitä ei vahvisteta. paikat, tuoksut, kosketukset, tunnetilat. ne katoavat.

pitää pysyä vahvana, jaksaa tämä rankka elämänvaihe. rakastamisesta on tullut sitä, että antaa toisen nukkua muutaman tunnin illalla tai viettää hetken omaa aikaa. rakastan olla äiti ja se on parasta, mitä minulle on tapahtunut, mutta silti kaipaan. sinua.

tiistai 21. tammikuuta 2014

paljon asioita, jotka tekevät surulliseksi, vaikka päivät ovatkin taideteoksia lumikakkukuusineen.

minulla oli suuret odotukset sisätautipolin lääkäriä kohtaan.
"sinulla on raskauden jälkeinen hypertyreoosi, jodihypertyreoosi, Basedowin tauti ja struuma. mutta vuoden kestänyt yskäsi ei liity tähän mitenkään. en voi auttaa sinua siinä, mene terveyskeskukseen."
ja taas mentiin, vaikkei kiinnostus oli nollassa. lääkäreille olen yksi mysteeri. 

olen yrittänyt saada kiinni ystävääni, mutta hän ei vastaa. en halua olla se, joka aina elää toivossa, sitten romahtaa, kun viestikentät jäävät tyhjiksi ja puhelinlinjat muuttuvat mykiksi. 
toinen tärkeä ystäväni lupasi tänään tulla luokseni, mutta perui. olen se, jonka voi jättää välistä, kun tulee tärkeämpää menoa. olenhan kotona huomenna, ylihuomenna, viikonloppuna, joka ikinen päivä; ei se mitään, jos peruu tuntia tai paria ennen.
kun sain vauvan, ympärilleni jäi ultramariininsininen tyhjyys. 

torstai 16. tammikuuta 2014

muistan, kun sinä iltana menimme kaupunginosaan, jossa oli aina elämää: persoonallisia kauppoja, värivaloja, tatuoituja naisia. eksyimme syömään japanilaiseen ravintolaan, vaikka emme kumpikaan tunteneet ruokakulttuuria. söimme outoa, mutta herkullista pannukakkua, jossa oli mustekaloja, kasviksia ja makeaa siirappia. jälkiruoaksi söimme sormin turkoosia hattaraa, joka käärittiin itse hattarakoneessa kadulla. en osannut, niin käärit sen puolestani.
puhalsin savua ilmaan matkalla metrolle, kun sanoit:
"sä olet niin kaunis."

kello oli lyönyt jo yli keskiyön, kun harhailimme vielä keskustaan etsimään kakkukauppaa. oli kuuma, vaikka oli vasta alkukevät. vapaus oli kietonut meidät lumoukseen ja kuljetti meitä spontaanisti avenuelta avunuelle. olit komea kuin kotka - terävät piirteesi ja onyksinruskeat silmäsi.

löysimme kaupan ja palasimme hotellille suklaakakkua muovipussissa. kaaduimme sängylle ja halasimme tiukasti toisiamme. valtimosi pulppusivat lämpöä iholleni, ja tiesin, etten koskaan haluaisi olla kenenkään muun tyttö.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

haluaisin olla laihempi. pari, neljä, kymmenen kiloa. en kolibrin kokoinen vaan sellainen, että voisin pitää raskautta edeltäviä vaatteita. farkkuja ja pitsipaitoja.
verhoudun poikaystävän paitoihin, collegehousuihin enkä tunne itseäni naiseksi. raskaus toi minuun 22 kiloa, joista on pudonnut 15. kuusi kiloa jäljellä.

ystäväni, joka ei ollut nähnyt minua kuukausiin, sanoi jouluna, että olen paljon pienempi. en näe itseäni niin. syön melkein päivittäin suklaata, pipareita, kun normaalit ateriat eivät riitä.
onko se tämä sairaus (aineenvaihdunta kaksinkertaistuu, ruokahalu kasvaa) vai imetys, joka saa mieleni janoamaan herkkuja. ehkä molemmat.

yritän olla nyt ilman suklaata tai muita herkkuja. ei tämä johda mihinkään - en aio laihduttaa tai vähentää muuta syömistä. olen liian jäänkova antautuakseni syömishäiriölle uudelleen.

ps. vihdoin lumi satoi kuohkeana kerroksena maahan. tänään tuli tehtyä jotain erilaista, kun kuvasin paria ihanaa tyttöä luonnonvalossa.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Tavallinen arkipäivämme

tässä olisi toivomanne postaus tavallisesta arkipäivästämme. en aivan jokaista vaipanvaihtoa kirjoittanut ylös, mutta tässä on suurin piirtein tyypillinen arkipäivä, kun ollaan vauvan kanssa kotona. aina ei päivässämme tapahdu näin paljon.

maanantai 30.joulukuuta 2013

klo 10.20 vauva herää. väsyttää kamalasti, kun yö on ollut parin tunnin välein heräämistä. otan vauvan sänkyyn, ja kellimme yhdessä. luen uusimmat blogipäivitykset, mikä on minulle jokapäiväinen keino piristyä.

klo 10.40 soitan puhelun endokrinologian polille. vaihdan vauvalle vaipan ja päivävaatteet.

klo 11 nousen keittöön tekemään aamiaista. vauva istuu sitterissä ja leikkii norsu-pehmolelullaan. syön puuroa mustikkakeitolla, ruisleivän ja juon lasin maitoa. luen pätkän Raamattua.

klo 11.45 kuorin bataatin, pilkon ja keitän sen. aion tehdä vauvalle sosetta siitä. noin 5,5kk iässä vauva on alkanut maistella soseita. vauva hermostuu jo sitterissä istumiseen ja hieroo silmiään.

klo 12.30-13.15 vauvan I päiväunet. lepäilen hetken sängyssä kuitenkaan unta saamatta. menen koneelle. vauvan herättyä imetän ja vaihdan vaipan.

klo 13.30 otan kilpirauhaslääkkeen. alkaa 4 tunnin imetystauko. harmittaa, kun imettämistä on pitänyt rajoittaa Tyrazolin vuoksi, mutta ei voi mitään. tiskaan tässä välissä, vauva on sitterissä.

klo 14.30 tarjoan kullalle bataattia (sotkuista puuhaa), jonka jälkeen leikitään sängyssä.

klo 15.50-16.15 vauvan II päiväunet. keitän perunoita, joita syön jauhelihakastikeen kera. katson huippumalli haussa-jaksoa ja napostelen joulusuklaita. rauhallista omaa-aikaa, josta nautin paljon.

klo 16.30 vauva syö 100ml korviketta ja lopun bataattiannoksen. jäljelle jääneen bataatin annostelen pieniin lasipurkkeihin ja pakastan.

klo 17.30 pumppaan rinnat tyhjiksi lääkemaidosta, johon kuluu noin vartti. en pärjäisi ilman sähköistä rintapumppua.

klo 18.45-19.15 käydään pienellä vaunulenkillä, kierretään läheinen kerrostaloalue. kotiin tultua jätän vauvan nukkumaan parvekkeelle vaunuihin.

klo 19.30 ehdin juuri aukaista tietokoneen, kun vauva herää. imetän.

klo 20 syön nuudeleita ja keitettyjä kananmunia, ruisleivän sekä lasin maitoa. vauva pyörii lattialla.

klo 21 mies tulee töistä kotiin. yleensä hän tulee klo 19-20 maissa, mutta tänään on poikkeus. päivät ovat tosi pitkiä.

klo 21-22 imetän yhdeksältä, jonka jälkeen mies on vauvan kanssa. vauva torkahtaa hetkeksi sitteriin. olen koneella ja puhun äidin kanssa puhelimessa.

klo 22.30 käyn suihkussa.

klo 23 vaihdan vauvalle yövaatteet ja vaipan, annan hyvänyön suukot. iltamaitoa hän ei suostu enää syömään. mies nukuttaa pienen. alan kirjoittaa tätä postausta.

klo 23.30 vauva on nukahtanut. syön iltapalaksi pari ruisleipää, lasin jogurttia, banaanin ja lasin maitoa. pesen hampaat ja vaihdan yövaatteet. olen vielä hetken koneella.

klo 00.30 vauva herää, imetän. vauva yrittää vielä kääntyillä sängyssä ja hymyilee pimeässä huoneessa. menee hetki ennen kuin hän suostuu nukkumaan.

klo 01.15 päästään viimein miehen kanssa nukkumaan. pian herään taas 2-3 tunnin välein vauvan kanssa.