torstai 16. tammikuuta 2014

muistan, kun sinä iltana menimme kaupunginosaan, jossa oli aina elämää: persoonallisia kauppoja, värivaloja, tatuoituja naisia. eksyimme syömään japanilaiseen ravintolaan, vaikka emme kumpikaan tunteneet ruokakulttuuria. söimme outoa, mutta herkullista pannukakkua, jossa oli mustekaloja, kasviksia ja makeaa siirappia. jälkiruoaksi söimme sormin turkoosia hattaraa, joka käärittiin itse hattarakoneessa kadulla. en osannut, niin käärit sen puolestani.
puhalsin savua ilmaan matkalla metrolle, kun sanoit:
"sä olet niin kaunis."

kello oli lyönyt jo yli keskiyön, kun harhailimme vielä keskustaan etsimään kakkukauppaa. oli kuuma, vaikka oli vasta alkukevät. vapaus oli kietonut meidät lumoukseen ja kuljetti meitä spontaanisti avenuelta avunuelle. olit komea kuin kotka - terävät piirteesi ja onyksinruskeat silmäsi.

löysimme kaupan ja palasimme hotellille suklaakakkua muovipussissa. kaaduimme sängylle ja halasimme tiukasti toisiamme. valtimosi pulppusivat lämpöä iholleni, ja tiesin, etten koskaan haluaisi olla kenenkään muun tyttö.

4 kommenttia:

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.