torstai 30. tammikuuta 2014

olen hukassa blogini suhteen. en tiedä, mistä haluatte lukea. tein kyselyn oikeaan reunaan. toivoisin, että joku jättäisi kommenttilaatikkoon toivepostauksia tai parannusehdotuksia blogiini. 

olen väsynyt. vaikka ikkunalaudoilla kasvattamani amaryllikset ja orkideat puhkeavat talvisinkin kukkaan, kaartuvat kohti valoa, minä en.
6-8 kertaa yössä herääminen vauvan kanssa uuvuttaa. silti en osaa jonkun kysyessä sanoa, kuinka poikki olen. hymyilen, meikkaan itselleni naamion, vaikka haluaisin olla hetken sylissä ja itkeä merenhelmiä.

kaipaan hetkiä rakkaani kanssa, pitkiä keskusteluja, läheisyyttä, elokuvia, ravintoloita; kaikkea sitä, mitä oli. muistot kuultavat lämpöisinä ihon alla, mutta nekin haalistuvat, kun niitä ei vahvisteta. paikat, tuoksut, kosketukset, tunnetilat. ne katoavat.

pitää pysyä vahvana, jaksaa tämä rankka elämänvaihe. rakastamisesta on tullut sitä, että antaa toisen nukkua muutaman tunnin illalla tai viettää hetken omaa aikaa. rakastan olla äiti ja se on parasta, mitä minulle on tapahtunut, mutta silti kaipaan. sinua.

6 kommenttia:

  1. Osaat kirjoittaa niin ihanasti, olet niin lahjakas, että on sama mistä kirjoitat, luen aina mielelläni.
    Ja kiitos tästä blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi, kiitos valtavasti. <3
      olen iloinen, jos blogini antaa sinulle jotain. :)

      Poista
  2. En ole äiti, eikä varmaan kukaan osaa kuvitella tarkalleen kuinka rankkaa vanhempana oleminen on ennen oikeasti on jonkun äiti tai isä. Mutta varmasti se on jokaiselle yhtä väsyttävää, ei kukaan ole mikään super ihminen. Rakkaus on vielä olemassa välillänne, mutta nyt se on vain erilaista. Voitte vielä saada ne yhteiset hienot hetket takaisin joita kaipaat kun lapsi vähän kasvaa.
    Kuulostaapa nyt taas ihan turhalta tämä höpöttelyni mutta pointtini oli jokatapauksessa että paljon voimia ja halauksia ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. höpöttelysi ei ollut lainkaan turhaa, kiitos kannustavista sanoista. <3 se on totta, ettei kukaan ole superihminen, edes vaikka olisi äiti. niin, onneksi tämä aika ei kestä ikuisesti, lapset kasvavat niin nopeasti. ja on tässä niin paljon ihanaakin. joskus tulen taas kaipaamaan näitä hetkiä.

      Poista
  3. Koskettavasti kirjoitettu, samoja ajatuksia liikkuu tämänkin nuoren äidin päässä.. meillä vauva on vasta 4vk, että en voi vielä samaistua tilanteeseen, jossa täysin yhteinen aika on jo kuukausien päässä.. mutta uskon, että kyllä siitä vielä tulevaisuudessa saa nauttia. Toivon samaa sinulle <3

    VastaaPoista
  4. voi, onneksi olkoon terveestä pienokaisesta. <3 aika menee uskomattoman nopeasti, kohta huomaat hänen olevan jo puolivuotias.
    mutta helpottavaa huomata, etten ole yksin näiden ajatuksieni kanssa. hirveästi voimia sulle valvomiseen ja vauvan kanssa jaksamiseen <3

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.