tiistai 21. tammikuuta 2014

paljon asioita, jotka tekevät surulliseksi, vaikka päivät ovatkin taideteoksia lumikakkukuusineen.

minulla oli suuret odotukset sisätautipolin lääkäriä kohtaan.
"sinulla on raskauden jälkeinen hypertyreoosi, jodihypertyreoosi, Basedowin tauti ja struuma. mutta vuoden kestänyt yskäsi ei liity tähän mitenkään. en voi auttaa sinua siinä, mene terveyskeskukseen."
ja taas mentiin, vaikkei kiinnostus oli nollassa. lääkäreille olen yksi mysteeri. 

olen yrittänyt saada kiinni ystävääni, mutta hän ei vastaa. en halua olla se, joka aina elää toivossa, sitten romahtaa, kun viestikentät jäävät tyhjiksi ja puhelinlinjat muuttuvat mykiksi. 
toinen tärkeä ystäväni lupasi tänään tulla luokseni, mutta perui. olen se, jonka voi jättää välistä, kun tulee tärkeämpää menoa. olenhan kotona huomenna, ylihuomenna, viikonloppuna, joka ikinen päivä; ei se mitään, jos peruu tuntia tai paria ennen.
kun sain vauvan, ympärilleni jäi ultramariininsininen tyhjyys. 

2 kommenttia:

  1. Jos mie tuntisin sinut ihan oikeasti, niin ihan varmasti tulisin sun luo kylään, toisin teetä ja suklaata mukana ja halaisin sua pitkään. :>

    VastaaPoista
  2. voi ihana sinä. <3 niin mäki sun luokse. vaikka matka on murteestasi päätellen pitkä :)

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.