perjantai 28. maaliskuuta 2014

miten paljon ihminen voi rakastaa. rakastaan varjelee, kuin lasipurkki sisällään uinuvaa perhosta. uupuneiden ja tummienkin päivien jälkeen saapuu heijasteinen valo, joka tuo esiin perhosen siipien koralliset, merenelävät värit.

sen näkee vasta nyt, kun on aluksi luonut päivistä rutiineja, hoitanut, hoivannut ja pitänyt sylissä. valvonut öitä ja kadottanut todellisuuden tajunsa.
näkee ehdottoman rakkauden, joka välkkyy pienen silmissä hänen ryömiessä kovaa vauhtia luokseni. kun hän tarrautuu minuun kiinni uuden ihmisen tullessa näkökenttään. kun hän pyytää minulta asioita, joita ei osaa sanoa ääneen, mutta ymmärrän silti.
hänen rakkautensa on agape, kuin Jumalan rakkaus, joka ei vaadi mitään, rakastaa vaikka sydän olisi kuinka pakahtunut pahuudesta eikä näkisi valoa.

yön valahtaessa kaupungin ylle pidän hänen kädestään kiinni, silkkistä ihoa. hän puristaa kättäni lujempaa, tuhisee omaa unilauluaan.
sillä hetkellä kun sormet yhtäkkiä aukenevat säpsähtäen, hän vaipuu kevyen kauniisti unimaailmaan.
ja minä annan hänen lentää sinne perhosena, sillä niin kauan kuin hän hengittää, sydämeni on levollinen.

6 kommenttia:

  1. Viimeinen lause on maailman kaunein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos. <3 :) viimeistä lausetta piti miettiä aika pitkään (koko teksti syntyi vartissa), mutta sitten kun se lause tuli mieleeni, se oli niin kirkas ja todenomainen. :)

      Poista
  2. Mielettömän koskettava postaus. Vaikka en tunne sinua, olet upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi, kiitos niin paljon. <3 :)
      sinäkin olet upea ja ainutlaatuinen. <3

      Poista
  3. <3 kirjoitat niin kauniisti ! Laitoin sulle fb.ssä yv.tä, tsekkaappa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi, kiitos!! <3
      hmm, en saanut mitään viestiä. :D

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.