perjantai 14. maaliskuuta 2014

taivas yhtenä iltana

kevät on raadollisen ihanaa. olo on vapautunut, mutta en ole vapaa. näen ystäviä, ihania sellaisia, mutten voi mennä niin kuin haluan. 

tavallaan juurettomuus ahdistaa. minulla ei ole juuria, jotka sitoisivat minut päivittäiseen vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. välillä meinaan itkeä, kun kaupankassa saattaa olla päivän ainoa sosiaalinen kontakti, jos ei lasketa rakasta eikä tähtisilmää. olisi purnukoittain sanoja, mutta ei läheskään aina ihmistä, jolle puhua. 

kevät on menneiden hetkien elämistä hetki ja hetki uudelleen. muistot pulpahtavat jostain ja jokainen taivaan himmeneminen vesiväripalettisävyineen tuo uuden hetken mieleen. 

2011

persikanpunainen taivas ja bussipysäkillä linja-auton odottaminen. siideritölkin avaaminen ja puistattava tunne siitä, että tänä iltana tapahtuu jotain odottamatonta: perhosia, ihoa, kuiskauksia.

2013

luumunlila hämärä ja osastolta kotiin käveleminen uuden ystävän kanssa, joka näyttää pieneltä tytöltä, vaikka on pian kolmekymmentä. keskustelua itsensä voittamisesta, jatkuvasta uhraamisesta tilanteisiin, jotka ovat ikuisia vihollisia.

voisin itkeä, mutta kyynelkanavat eivät avaudu.
olen jotenkin aika hajalla. kaikesta.

1 kommentti:

  1. Joo no hyvää tuo rautamehu ei tosiaan ole, mutta pari ruokalusikallista ei ole niin paha - varsinkin, kun tuntuu toimivan. Jotenkin niin ihmeellistä, että krooniseksi anemiaksi leimattu tila voi näin parantua :D lääkärit tuntuvat tykkäävän tuosta kroonikoksi leimaamisesta muutenkin, minunkin pitäisi olla kroonisesti masentunut ja haha niin minä vain paranin siitäkin. terveydenhuollon ammattilaisten pessimismin taso on kyllä uskomatonta.

    nostan kyllä hattua sulle jos (kun!) selviät vauva-arjesta yhtään tuota vähemmillä yöunilla. olin lauantaina ihan koko päivän vauvan heräämisestä asti vahtina, ja ihan tosissaan tuollainen 9-10kk supernopea konttaaja ja hampaidentuloa itkevä vauva ei ole mikään helpoin hoidettava esimerkiksi siinä mielessä, että kovin pitkäksi hetkeksi ei voi jättää vauvaa vahditta. kahvikupin tiskaamisen aikana vauva on ehtinyt kontata jo näkymättömiin ja löytyy seisoskelemasta vessanpöntöstä tukea ottaen pikkukädet wc-altaan raikastimessa :D

    kotona oleminen ei varmasti ole helppoa eikä aina mitään herkkua. mutta silti, vauvat <3

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.