lauantai 12. huhtikuuta 2014

kaukaa kantautuva lintujen heleä laulu muistuttaa minua jostain paremmasta. ei minun kärsimykseni ole ikuista, ei kenenkään. jonain päivänä pystyn kulkemaan ilman oireita, elämään niin kuin muut. heräämään ilman ajatusta, että taas on yksi päivä kuljettava kantaen jotain pohjattoman raskasta, merenpohjaa jossa ei ole maata.

tiesin, että tuleva vuosi olisi täynnä unettomia öitä, huolta omasta lapsesta, parisuhteen hehkun pimenemistä. mutta en osannut varautua jatkuvaan sairastamiseen, ei kukaan kertonut sellaisesta. enkä tiedä, onko tällaista edes muilla.

usein kysyn Jumalalta, eikö vähempikin riittäisi. mutta kaikella on tarkoituksensa niin kuin perhosella riikinkukonsilmänsä siivissä. ihmistä valmistetaan läpi elämän johonkin odottamattomaan, arvokkaampaan, kauniimpaan. emme vain tiedä, millainen matka on edessä.

ja jokaisella on aina oma lasipurkkinsa, johon on vangittu tähdetöntä pimeää. oma murheensa, jonka kanssa on elettävä. tämä on minun.

6 kommenttia:

  1. kyyneleet tulivat tätä postausta lukiessa. toivon kovasti että vaikeudet väistyisivät elämästäsi pian, muista kuitenkin että me lukijat tuemme sinua, vaikka virtuaalisia olemmekin. tule vain juttelemaan facebookissa jos on paha olla<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi, kiitos niin paljon <3 :)
      kyllä ne tästä vielä väistyy. kunhan pääsisin tutkimuksiin, mutta tällä hetkellä lääkärit ei tutki. :/
      olet ihana <3

      Poista
  2. Voimia niin paljon..Toivon koko sydämestäni, että parantuisit!<3 Postauksesi ovat upeita, niitä saa lukea hämmästyneesti. Sulla on kyllä taito kirjoittaa ja hyvä kun sitä teetkin. :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos niin kauheasti! <3
      ihana kuulla, että näitä on ilo lukea. :)

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.