tiistai 27. toukokuuta 2014

vauva 10 kk

10kk-neuvolan mitat:

paino: 7850g
pituus: 71,8cm

käytiin kasvukontrolli-neuvolassa. pieni poika meillä on, mutta kasvaa ihan hyvin omalla käyrällään. hitaasti, mutta varmasti.

ruoka & uni

tähtisilmä on saanut uusia makuelämyksiä. esim. lohta ja maustamatonta jogurttia. sormiruokana raejuustoa, persikkaa jne.

lohiaterian jälkeen raukka heräili yöllä tunnin välein. en uskalla antaa hetkeen uudestaan, vaikka neuvolassa sanoisivat mitä. kananmunastakin tuli joskus sama reaktio.
muita mahdollisia allergia-aineita on banaani ja persikka, joita hän ei suostu syömään.

vauva syö noin neljä kertaa päivässä, sen lisäksi imetän ja ennen nukkumaanmenoa annan lisäksi korviketta.

meillä heräillään nykyään öisin 2h-1h välein. joskus harvoin tulee 3h pätkäkin. olen nii-in väsynyt. lastenlääkärillä ollaan käyty, mutta mitään sairauteen viittavaa ei löytynyt.
päiväunia vauva nukkuu kahdet, yhteensä n. 3-4h.
kun miehelläni alkaa kesäloma, aion kokeilla yöimetyksen lopettamista, jos se rauhottaisi öitä vähän. tätä lääkärikin suositteli.

vaatekoko

bodyissa ja paidoissa 80cm. housuissa 74cm.

kehitys

vauva osaa koota kolmen palikan kokoisen tornin. joka kerta kun hän saa yhden palikan toisen päälle, hän katsoo minuun hymyillen ja sanoo: "höy!"

kävelee hyvin tukea vasten ja samalla penkoo laatikoita yhä enemmän. erityisen kivoja leluja ovat vessanpönttö, roskakorin roskat ja kodin elektroniikka. ja äidin puuterit, joista kolme on jo murusina.
vauva sanoo selkeästi "äiti", mutta vain silloin kun on hätä (eli äiti menee vaikka ulos kävelylle, ja hän jää kahdestaan isin kanssa).
on sanonut myös "iti".

vauva matkii paljon. hytkyy iloisena Robinin tahtiin. jos soitan Apocalypticaa, alkaa lohduton itku. ilmeisesti liian surullista musiikkia.

ensimmäinen hellyyden osoitus äidille

usein silitän vauvan päätä ja sanon "ai, vauvaa".
eräänä päivänä luimme yhdessä kirjaa, jossa sai silittää hiirtää. silitin ja sanoin: "ai, hiirtä."
tähtisilmä puski päänsä omaani vasten ja tein hänelle samoin.
hän pyysi silitystä vielä uudestaan. onnenkyyneleet sinersivät poskillani.

ps. kiitos ihanista postausehdotuksista. vauva-aiheisia erikoispostauksia on tulossa lisää, myös jonkun novellin ja runoja aion kirjoittaa. luova ajattelu vain tökkii pahasti näillä univeloilla, mutta enköhän jotain saa aikaiseksi. vielä ehtii osallistua ballerina-arvontaan, johon osallistuneita on tähän mennessä vain 9. 

perjantai 23. toukokuuta 2014

Ballerina-arvonta (koko 38)

ajattelin ensimmäistä kertaa pitää blogissani arvonnan. 
löysin nämä kauniit kengät muutama päivä sitten kaapista enkä ole koskaan käyttänyt niitä. syy on se, että ne ovat liian pienet minulle. oikea kokoni on 39.
ballerinat on ostettu Roomasta, ovat kokoa 38 ja maksoivat n. 25€. haluaisin nyt arpoa jollekin teistä kengät näin kesän aloituksen kunniaksi.

säännöt:

1. keksi itsellesi nimi (blogger-tilien omistajien ei tarvitse)
2. kirjoita toimiva sähköpostiosoite, niin voin olla yhteydessä voittajaan ja postittaa kengät (minä maksan postimaksun).
3. kerro, mitä mieltä olet kengistä.
3. kerro, mistä haluaisit minun tekevän toivepostauksen.

osallistumisaikaa on 03.06.2014 asti. onnea arvontaan. 

torstai 15. toukokuuta 2014

ystäväni sai vauvan. olen yrittänyt iloita, mutta kateus roihuaa sisälläni kuin aurinko ikimustassa avaruudessa. niin kuin aina kuullessani jonkun muun vauva-arjesta. 
hänen vauvansa nukkuu paremmin kuin minun kohta vuoden vanhani. viime yönä tähtisilmä heräsi tunnin välein ja aamuyöstä huusi 1,5 tuntia. mikään ei auttanut. hän on muutenkin heräillyt paljon, mutta tällä viikolla nukkuminen on muuttunut katastrofaaliseksi. 

on tosin paljon tapahtunut muutoksiakin, jotka saattavat vaikuttaa. olen aloittanut lääkkeen, joka on poistanut lähes kaikki fyysiset oireeni täydellisesti (ja josta olen äärettömän kiitollinen yksityislääkärille). vauva on maistellut maitotuotteita ja kalaa. 
mutta silti, en jaksa, en jaksa herätä 10 kertaa yössä. vauva tietysti on koko päivän pirteä, leikkii palikoilla, kun minä istun matolla ja tunnen silmäluomien valahtavan alas joka kymmenes sekunti.

tunnen myös kateutta, että olen kuluneen 10 kuukauden aikana saanut kärsiä kohtutulehduksen, emätintulehduksen, viisaudenhampaan tulehduksen ja leikkauksen, mahaportin tulehduksen, kilpirauhastulehduksen ja struuman (liikatoiminnasta vajaatoimintaan), bartholin rauhastulehduksen ja nyt refluksitaudin. aiemmin en tiennyt puoliakaan näistä taudeista. ja vähempikin olisi riittänyt. 

tänään kun vaunujen kanssa ulkoillessa tuntui, että koko maailma kaatuu päälle, mieleeni kumpusi kirkas ajatus:
"maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."
niin Jeesus sanoi jäähyväispuheessaan.
hän on voittanut kivun, kärsimyksen, sairaudet, ahdistuksen - hänessä on elämä.

kaikesta väsymyksestä huolimatta haaveeni on vihdoin puhjennut kukkaan, gerberanpunaiseksi tähdeksi - saan viettää oireettoman kesän.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

vappukuvia
toukokuu on suurta juhlien aikaa. vappu, kolmevuotispäivä rakkaan kanssa ja hänen syntymäpäivänsä ja äitienpäivä. olen syönyt pakastemunkkeja, opetellut taas uudelleen ajamaan autoa (olin vuoden ajamatta) ja nähnyt ystäviä. rakkaan kanssa ollaan käyty testaamassa italialaisia ravintoloita tavoitteena löytää kaupungin paras ravintola.

yhtenä sateisena iltana tullessamme ravintolasta olin koko ajan aavistellut, että hän on jossain lähellä. jokainen askel oli tietoinen lähestyvästä muistojen sekasorrosta. ja taas mietin, että miksi minun täytyy olla näin herkkä, että tiedän ihmisen, jota en ole nähnyt vuosiin, olevan lähettyvillä. vaikka emme edes liikkuneet kaupunginosassa, jossa hän asuu.

liikennevaloissa hän tuli taas mieleeni. katsoessani oikealle näin hänet kadulla. hymyilevänä ja määrätietoisena, aivan erinnäköisenä kuin ollessani rakastunut häneen, mutta silti samat hopeanvihreät silmät.

oireet jatkuvat ja tutkimustuloksetkin tulivat - eikä niissä ollut mitään. vähitellen alan uskoa, etten koskaan tule saamaan vastausta oireisiini. psykiatriakin konsultoitiin syksyllä eikä hänkään nähnyt tässä mitään psykosomaattista. onneksi oireet eivät ole pahentuneet vaan pysyneet samanlaisina.

olen jotenkin niin epävarma kaikesta. tulevaisuus on edelleen aukinainen ja tyhjä. en tiedä, mitä haluan. on tapahtunut aivan liikaa ja liian lyhyessä ajassa. eivät ruusutkaan puhkea kukkaan päivässä.
keltaisia ruusuja äitienpäivälahjaksi. omalle äidille piirtämäni kortti. unikko, koska se on maailman kaunein kukka.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Äitiyden ikävät puolet

näin yhdessä blogissa tällaisen postauksen ja ajattelin tehdä itse samanlaisen.

Väsymys

klo 07 herääminen ei ole minun juttuni. ei myöskään 2-6 kertaa yössä herääminen. viime aikoina vauva on heräillyt taas useammin. vaikka mieheni herää vapaapäivinä vauvan kanssa aikaisin ja saan nukkua pidempään, olen silti väsynyt.
väsymys on aiheuttanut minussa piirteitä, joita ei ole aikasemmin ollut. olen kärttyinen, saatan heitellä välillä tavaroita, muisti on huono, vapaahetkinä en jaksa muuta kuin maata sohvalla tai nukkua.

Parisuhde koetuksella

yhteistä aikaa ei juurikaan ole. ennen saatoimme pitkiäkin aikoja vain jutella yhdessä sylikkäin, nyt sellainen on vain kaukainen haave. tietysti sellainen etäännyttää, kun ei ehdi kysyä, mitä toiselle kuuluu ja puhua asioista niin kuin ennen. läheisyys tarkoittaa nykyään nopeita halauksia tai pusuja, ei mitään pitkiä suudelmia. päivän päätteeksi molemmat kaatuvat väsyneinä sänkyyn.
jos haluamme lähteä joskus syömään tai elokuviin, pitää vauvalle olla hoitaja ja aikataulut selvät. ei ole enää spontaaneja reissuja ulos. tämä on ehkä asia, jota kaipaan eniten hyvien yöunien lisäksi.

Huoli omasta lapsesta

vauva ei osaa kertoa, mikä on hätänä. joka kerta kun tähtisilmä itkee eikä meinaa rauhoittua, käy heti mielessä, mitä tämä nyt on.
pahin pelkoni on, että vauva joutuisi sairaalaan. toisinaan murehdin, tuleeko hän saamaan koulussa kavereita tai jos hän joutuisi kiusatuksi. aivan kamalan ahdistavia ajatuksia, vaikka ne tulevat varmaan osoittautumaan turhiksi peloiksi.

Yksinäisyys

olen päivisin vauvan kanssa 11-12 tuntia kahdestaan. kavereita näen vauvan kanssa 1-2 kertaa viikossa. toki perheitämme näemme myös viikoittain montakin kertaa, mutta siinä onkin oikeastaan sosiaalinen elämäni. saatan olla iloinen, jos huoltomies tulee korjaamaan jotain. että on edes, joku jolle sanoo hei. aika surullista.

Ei-rauhalliset aamut

kaipaan kovasti rauhallisia aamuja, kun sai hiljakseen nousta ylös, syödä aamupalan, pukeutua ja meikata. ennen siihen meni noin tunti.
nyt saatan hengailla puoleenpäivään asti yövaatteissa ja keittää aamuteen vasta kahden jälkeen. aamiaisen ehdin juuri ja juuri syödä ilman että vauva huutaa tai pyytää syliin. meikkaaminen on jäänyt sivuun; ennen meikkasin joka päivä ja huolellisesti. nykyään meikkaan satunnaisesti tai jos olen lähdössä jonnekin (paitsi kauppaan menen tietysti ilman meikkiä, hiukset sekaisella ponnarilla).
ylipäätään kaipaan rauhallisia hetkiä, joita on vain vauvan nukkuessa.

Ikuiset kotityöt

peruskotitöiden lisäksi vauva tuottaa lisää kotitöitä. tällaisia ovat esimerkiksi lisääntynyt tavaroiden järjestely ja pyykinpesu, kerran päivässä roskien vienti (vaipat), tuttipullojen peseminen ja keittäminen, pienempien vaatteiden poislaittaminen, soseiden valmistus ja pakastaminen. minä teen yleensä kaikki muut kotityöt, mutta mies käy kaupassa ja vie roskat. aina on jotain tehtävää, ja se on aika stressaavaa.

en enää keksi ikäviä puolia. kuitenkin äitiys on maailman paras asia ja vauva on tärkeintä, mitä minulla on.
nyt kun vauva vielä nukkuu, saan nauttia rauhallisesta hetkestä kahvikupin äärellä. 

lauantai 3. toukokuuta 2014

väsymys painaa enemmän kuin kaikki maailman vappupallot yhteensä. aloitan postauksen, lopetan, aloitan uuden.
joku sanoi, että vauvavuoden lopussa väsymys alkaa tuntua enemmän; hän oli oikeassa. olen valvonut noin 10 kuukautta. en oikeasti tiedä, miten selviän päivistä väsymyshuurteessa, kun pitää jaksaa vauvan kanssa ja vielä oireiden kanssa. jotenkin vain menen päivästä eteenpäin, ja joka päivä ulkoillaankin tähtisilmän kanssa. kahvistakaan ei ole apua, kun se aiheuttaa nykyään kovaa pahoinvointia.

väsymykseen on monta syytä. valvottava vauva, kilpirauhasen vajaatoiminta, johon en vielä toistaiseksi saa lääkitystä, koska se saattaa olla ohimenevää, antihistamiinit koivuallergiaan, joiden sivuvaikutuksena ilmenee uneliaisuutta.

pari viikkoa sitten hakeuduin hyvän yksityislääkärin vastaanotolle, joka otti minut tosissaan ja ihmetteli, miten minua ei ole hoidettu kuntoon jo aikoja sitten. nyt vain odotan tutkimustuloksia ja rukoilen, että niistä löytyisi jokin selittävä tekijä oireilleni.

tästä ei tullut mitenkään hieno postaus, mutta parempia on luvassa, kunhan ajat ovat värikkäämmät.