perjantai 9. toukokuuta 2014

Äitiyden ikävät puolet

näin yhdessä blogissa tällaisen postauksen ja ajattelin tehdä itse samanlaisen.

Väsymys

klo 07 herääminen ei ole minun juttuni. ei myöskään 2-6 kertaa yössä herääminen. viime aikoina vauva on heräillyt taas useammin. vaikka mieheni herää vapaapäivinä vauvan kanssa aikaisin ja saan nukkua pidempään, olen silti väsynyt.
väsymys on aiheuttanut minussa piirteitä, joita ei ole aikasemmin ollut. olen kärttyinen, saatan heitellä välillä tavaroita, muisti on huono, vapaahetkinä en jaksa muuta kuin maata sohvalla tai nukkua.

Parisuhde koetuksella

yhteistä aikaa ei juurikaan ole. ennen saatoimme pitkiäkin aikoja vain jutella yhdessä sylikkäin, nyt sellainen on vain kaukainen haave. tietysti sellainen etäännyttää, kun ei ehdi kysyä, mitä toiselle kuuluu ja puhua asioista niin kuin ennen. läheisyys tarkoittaa nykyään nopeita halauksia tai pusuja, ei mitään pitkiä suudelmia. päivän päätteeksi molemmat kaatuvat väsyneinä sänkyyn.
jos haluamme lähteä joskus syömään tai elokuviin, pitää vauvalle olla hoitaja ja aikataulut selvät. ei ole enää spontaaneja reissuja ulos. tämä on ehkä asia, jota kaipaan eniten hyvien yöunien lisäksi.

Huoli omasta lapsesta

vauva ei osaa kertoa, mikä on hätänä. joka kerta kun tähtisilmä itkee eikä meinaa rauhoittua, käy heti mielessä, mitä tämä nyt on.
pahin pelkoni on, että vauva joutuisi sairaalaan. toisinaan murehdin, tuleeko hän saamaan koulussa kavereita tai jos hän joutuisi kiusatuksi. aivan kamalan ahdistavia ajatuksia, vaikka ne tulevat varmaan osoittautumaan turhiksi peloiksi.

Yksinäisyys

olen päivisin vauvan kanssa 11-12 tuntia kahdestaan. kavereita näen vauvan kanssa 1-2 kertaa viikossa. toki perheitämme näemme myös viikoittain montakin kertaa, mutta siinä onkin oikeastaan sosiaalinen elämäni. saatan olla iloinen, jos huoltomies tulee korjaamaan jotain. että on edes, joku jolle sanoo hei. aika surullista.

Ei-rauhalliset aamut

kaipaan kovasti rauhallisia aamuja, kun sai hiljakseen nousta ylös, syödä aamupalan, pukeutua ja meikata. ennen siihen meni noin tunti.
nyt saatan hengailla puoleenpäivään asti yövaatteissa ja keittää aamuteen vasta kahden jälkeen. aamiaisen ehdin juuri ja juuri syödä ilman että vauva huutaa tai pyytää syliin. meikkaaminen on jäänyt sivuun; ennen meikkasin joka päivä ja huolellisesti. nykyään meikkaan satunnaisesti tai jos olen lähdössä jonnekin (paitsi kauppaan menen tietysti ilman meikkiä, hiukset sekaisella ponnarilla).
ylipäätään kaipaan rauhallisia hetkiä, joita on vain vauvan nukkuessa.

Ikuiset kotityöt

peruskotitöiden lisäksi vauva tuottaa lisää kotitöitä. tällaisia ovat esimerkiksi lisääntynyt tavaroiden järjestely ja pyykinpesu, kerran päivässä roskien vienti (vaipat), tuttipullojen peseminen ja keittäminen, pienempien vaatteiden poislaittaminen, soseiden valmistus ja pakastaminen. minä teen yleensä kaikki muut kotityöt, mutta mies käy kaupassa ja vie roskat. aina on jotain tehtävää, ja se on aika stressaavaa.

en enää keksi ikäviä puolia. kuitenkin äitiys on maailman paras asia ja vauva on tärkeintä, mitä minulla on.
nyt kun vauva vielä nukkuu, saan nauttia rauhallisesta hetkestä kahvikupin äärellä. 

4 kommenttia:

  1. <3
    Onko sinulla muuten WeHeartIt -tiliä? Rakastan tekstiesi lisäksi valitsemiasi kuvia, ja luulen, että meillä on aika samanlainen maku! Olisi ihana saada linkki tiliisi, jos sellaisen omistat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei mulla valitettavasti ole. :/ googlen kuvahaulla "mustelmia puuterin alla" löytyy kaikki mun blogin kuvat, mutta muualta niitä ei löydy valitettavasti.
      kiva, jos tykkäät kuvista! <3 käytän aika paljon aikaa niiden valitsemiseen. :)

      Poista
  2. Toi yksinäisyys! Niin tuttua! Itse oon myös yksivuotiaan tytön kanssa kotona ja se, ettei oo ketään kelle jutella on välillä todella raskasta :( en oikein välitä mamma-kerhoista tai muista eli omaa syytähän se on mutta ujona ihmisenä kauheen hankala hypätä muiden mukaan johonkin vastaavaan...

    Tiedätkö onko syömishäiriölläsi osuutta näihin synnytyksen jälkeen ilmenneisiin sairauksiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi, sama tilanne sullakin :(
      itsekään en ole perhekahviloihin lähtevää tyyppiä. ainakin täällä meillä päin niissä käy melkeinpä vain 30-40v äitejä, joilla on jo isompia lapsia. pitäisi olla enemmän jotain nuorille äideille suunnattuja ryhmiä jne.
      muista, että tämä on vain ohimenevä vaihe. vaikkei nyt tunnu siltä, niin varmasti tulee vielä kaipaamaan tätä aikaa, kun sai olla vain kotona lapsen kanssa. <3
      saanko kysyä, missä päin asut?

      en usko, että syömishäiriöllä oli osuutta synnytyksen jälkeisiin sairauksiini. söin lähes koko raskauden ajan monipuolisesti ja terveellisesti, samoin synnytyksen jälkeen olen ollut sekä fyysisesti että henkisesti terve sen suhteen. mahaportin tulehdus tuli pelkästään buranan liiallisesta syömisestä. kilpirauhastulehduksessa puolestaan taas on kohonnut tulehdusriski muihin tulehduksiin. mulla kerkesi olemaan joku 7 tulehdusta ennen kuin kilpparitulehdus huomattiin. lääkärit sanoivat, että "sulla on ollut vain huono tuuri tulehdusten suhteen", mutta mä itse uskon, että se liittyi tohon kilpirauhasjuttuun.
      :)

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.