perjantai 20. kesäkuuta 2014

yöimetyksen lopettaminen

päätin lopettaa yöimetyksen vauvan ollessa vajaa 11 kuukauden ikäinen. niin kuin varmaan moni tietää, yömme ovat olleet alkusta alkaen todella rikkonaisia. viime aikoina heräiltiin 1-2 tunnin välein, rinta oli ainoa, millä hänet sai hiljaiseksi ja aika usein oli yöhuutokonsertteja eli vauva huusi ilman syytä 1-2 tuntia aamuyöstä. eihän kukaan sellaista jaksa pitkään. aika kriisissä ollaan oltu jokaisella elämän osa-alueella, kun kumpikaan meistä ei ole saanut tarpeeksi unta vuoteen.

iltarutiinit toistimme samaan malliin kuin ennen. iltapuuron jälkeen isi vaihtoi yöpuvun ja vaipan, minä imetin ja annoin korviketta lisäksi sängyssä. tähtisilmä on jo nukahtanut pitkään helposti vain pitämällä minua kädestä kiinni niin kuin nytkin. 

ensimmäisenä yönä huutoa kesti 1,5 tuntia. oli se kyllä yhtä sydämenraastetta, kun toinen huusi seisalteen pinnasängyssään: "änngä!" (anna maitoa).
aluksi laitoin tähtisilmän takaisin makaamaan sänkyyn ja sanoin päättäväisesti: "äiti ei anna yöllä maitoa. nyt nukutaan."
tarjosin kuitenkin vettä hänelle, koska ilmat olivat aika helteisiä.

pian opin, ettei kannata laittaa vauvaa makaamaan, koska hän ponkasi siitä takaisin ylös noin 30 kertaa. lopulta väsyttyään huutoonsa vauva meni itse makaamaan sänkyynsä luovuttaneena, sulki silmänsä ja sammui kuin saunalyhty. tavoitteenani oli, etten nostaisi vauvaa ollenkaan sängystään enkä ole sitä tehnytkään, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli huudon aikana.
mieheni nukkui koko tämän ajan, tietämättä mistään mitään. ihailtavat unenlahjat.

toisena yönä maitohuutoa oli vain 10 minuuttia. 
kolmantena yönä huudettiin taas 2 tuntia. olin jo melkein luovuttamispisteessä, niin väsynyt, ja nälkäkin siinä ehti jo tulla, että oli pakko syödä yöpalaa valvomisrumban jälkeen.
kolmannesta yöstä eteenpäin maitohuutoa ei enää ollut. vettäkään en enää tarjonnut.

nyt tätä "unikoulua" ollessa takana 2 viikkoa vauva nukahtaa klo 22.30 ja herää aamulla klo 08.30-10.30 aikaan, yleensä klo 09 aikaan. alkuyöstä heräilyjä on yleensä yksi, kun kulta nousee ylös sängyssä huutamaan äitiä, ellen ole nukkumassa vieressä. mutta jos olen jo nukkumassa, heräämistä ei yleensä tapahdu.
klo 05 alkaen heräilyjä on 3-4, kunnes poika herää. auringon noustua nukkuminen on todella levotonta, vaikka meillä on pimennysverhot ja huone pimeä. periksi en ole kuitenkaan antanut. en anna maitoa kuin vasta klo 06-08 aikaan, jonka jälkeen jatketaan unia vielä hetki.

yöimetyksen lopettaminen rauhoitti öitämme kohtuullisesti. huutokonsertit loppuivat ja yöaikaan ei herätyksiä juurikaan ole. parhaimmillaan herätyksiä on ollut 3. yleensä 4-5.
no, ehkä viimeistään armeijassa poika nukkuu ensimmäisen yönsä putkeen.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

jotkut ovat ehkä huomanneet postausteni vähentyneen. intoa kirjoittamiseen löytyisi, mutta olen uupunut. nukun 13 tuntia ja silti kuljen sumussa. herään öisin syömään, kun nälkä on niin kova. toisinaan en kykene nukahtamaan ja nukun vain neljä tuntia. palelen, olen ärtynyt. voisi kuulostaa uudelleen puhjenneelta syömishäiriöltä, mutta sitä se ei ole.
vauva ei nuku yöimetyksen lopettamisesta huolimatta.

lääkäri, joka on koppava, kaukana empaattisuudesta, soitti ja ilmoitti, että kilpirauhasarvot eivät ole parantuneet. diagnoosikirjoon tuli siis kilpirauhasen vajaatoiminta, jossa olen kahlannut jo neljä kuukautta ilman lääkitystä. nyt pieniannoksinen tyroksiini vihdoin aloitettiin.
ainakin tiedän, että saamattomuuteni ja väsymykseni ja muut oireet ovat suurimmalta osin sairauden aiheuttamaa. syy vajaatoimintaan on edelleen synnytyksen jälkeinen kilpirauhastulehdus.
silti olen tehnyt valtavasti, vaikka väsyttääkin. upeita tilaisuuksia, joita Jumala on minulle antanut, ja olen tarttunut niihin. lahjani ovat puhkeamassa terälehtiin, ihmiset tulevat kuulemaan jotain kaunista.
ollaan käyty ostamassa suloisia juttuja vauvan syntymäpäiville. olen nähnyt ystäviä, ja tähtisilmää on ihailtu.

vain Jeesuksessa on rauha. ja siinä on rauha, kun vauva tulee makaamaan mahani päälle ja painaa päänsä sydäntäni vasten aamukasteen helinässä.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

omia kuvia
olen rakastunut uudelleen, koko elimistöni kuohuu ja satelee päiväperhosia. vauvavuosi on repinyt meitä erilleen, mutta nyt tuntuu viimein hyvältä. tasapainoisen hyvältä.
miehellä alkoi kesäloma, enkä malta odottaa, että päästään tekemään perheenä yhdessä kaikkea. tietysti myös kahden kesken.

muutama yö takana yöimetyksen lopettamista, ja viime yö oli paras aikoihin. odotukset ovat korkealla, alkaako vauva nukkua koko yön heräämättä. teen tästä myöhemmin postauksen, onnistui se tai ei.

lopetin lääkkeen, ja refluksioireet palasivat takaisin lievinä. nyt niitä on enää iltaisin, mutta ei niin paljon kuin ennen.
olen ollut kohta viikon ilman vehnää ja sokeria, ja se on ainakin helpottanut jalka-ja kämmenpohjien kutinaa. peilikuvani on kaventunut, ja se näkyy myös vaa'an luvuissa.

rakastan tuoreiden puiden tuoksua pururadalla ja sitä kun vauva nukahtaa peippojen sirinään. kesä on vapauden hulmua.
pitäisi miettiä yksivuotissynttäreitä. haluaisin paljon turkoosia. tai sitten mintunvihreää. värjätä kermakakun elintarvikevärillä. mutta osittain kaikki vain stressaa, siivoaminen ja leipominen.

viime kesänä samoihin aikoihin minulla oli iso vatsa ja päiväni olivat pitkästyttäviä. viikkoja rytmitti polilla käyminen ja ateriasuunnitelman noudattaminen, itsenäinen kurssi yliopistolla. vihasin sitä aikaa, mutta nyt haistaessani saman sireenintuoksun ja sateisen maan, mitä viime vuonna, olen alkanut kaivata. kaivata raskauden jännityksellistä aikaa. kaivata sitä, että joku pitää minusta huolta.


keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Ballerina-arvonnan voittaja

arvoin tänään kenkien voittajan. mukaan osallistui vain 11 lukijaa. ehkäpä kenkien koko vaikutti pieneen osallistujamäärään.
voittaja on...
Ayanna! laitan sinulle s-postia. 
kiitos vielä kaikille osallistuneille ja hyvistä postausideoista. aion toteuttaa niitä kesän aikana. ♥ 

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Toivepostaus: sairastelu & vauvanhoito

minulta toivottiin postausta aiheesta, miten sairasteluni on vaikuttanut vauvanhoitoon. kiitos hyvästä postausideasta. ♥ 


vauvavuosi on mennyt utuisessa tyhjyydessä, jota ovat varjostaneet jatkuvat tulehdukset ja sairaudet. pahinta on ollut pelko omasta terveydestä. olen joutunut odottamaan diagnooseja useita, useita kuukauseja.

en ole koskaan tiennyt, miltä tuntuvat ensimmäiset päivät vauvan kanssa kotona. mitä on se hurmos vastasyntyneen kanssa, joka näyttää vaahtokarkinpunaiselta heijastukselta, mutta on kuitenkin haparoivaa, merikuohujen lainehdintaa.
vietimme ensimmäisen viikon mieheni sukulaisella, koska olin vain niin huonossa kunnossa kohtutulehduksen vuoksi, ettei kotona olemisesta olisi tullut mitään. en jaksanut muuta kuin imettää. pari kertaa jouduin käymään päivystyksessä ja olimme yötäkin sairaalassa.

kun mies palasi isyyslomalta takaisin töihin, olin peloissani kotona vauvan kanssa. oksentelin, henkeä ahdisti, ruoka ei maistunut, yskitti, voin ympärivuorokautisesti pahoin.
lääkärissä ja verikokeissa tuli käytyä joka viikko. monta kertaa viikossa piti miettiä, mistä nyt saisin vauvalle hoitajan ja pumpata maito valmiiksi. koin sen stressaavana. meillä on onneksi hyvä tukiverkosto, joka auttoi keskellä yötäkin.
kukaan ei kuitenkaan tiennyt, mikä minua vaivasi, vaikka tutkimuksia teetettiin paljon. lääkärit kallistuivat psykosomaattiseen oireiluun, jonka uskoin lopulta itsekin, vaikka se ei oikealta diagnoosilta tuntunut.

oireilustani huolimatta jaksoin hoitaa lastani. oli vain pakko (sillä olinhan mielenterveyspotilas, ei minua mikään vaivannut.)
mitään ylimääräistä en jaksanut kuin ruokkia ja hoitaa vauvaa. saimme siivousapua perheiltämme ja usein joku heistä tuli seurakseni päivisin. kerran viikossa annoimme myös vauvan hoitoon isovanhemmille, jotta saisin päivällä vähän levättyä.

lokakuussa oksenneltuani viikon putkeen joka yö minun oli pakko tehdä päätös ja antaa vauva yöhoitoon, sillä en ollut nukkunut kuin muutaman tunnin öisin jos sitäkään. samana päivänä löytyi yksi diagnooseista ja lääkitys siihen: mahaportin tulehdus.
siitä lähtien annoimme vähän väliä vauvan isovanhemmille yöhoitoon. vauvan ollessa 5kk ikäinen en enää halunnut antaa, koska en saanut usein itsekään nukuttua vauvan ollessa poissa. ikävä oli vain liian kova.

olen nukkunut viimeisen vuoden todella huonosti sekä vauvan uniongelmien että oman terveyteni vuoksi. tätäkin tekstiä kirjoittaessani olen nukkunut 5 tuntia viime yönä eikä ajattelu oikein toimi. luonnollisesti olen koko ajan väsynyt, mutta olen tottunut siihen. jaksan lähteä joka päivä ulos vauvan kanssa. tulee hyvä mieli, kun jaksaa raahattua itsensä tuoreenraittiiseen ilmaan neljän seinän sisältä.

onneksi minulla on niin ihana mies, että saan nukkua hänen vapaapäivinään pitkään. olen itse herännyt vain pari kertaa koko vuonna hänen vapaapäivinään. hän vain haluaa, että minä jaksan. se on todella uhrautuvaa rakkautta.

päiväunia nukun ollessani superväsynyt, mutta se ei ole enää niin helppoa, kun vauva nukahtaa vain vaunuihin parvekkeelle. parvekkeellamme vierailee usein harakoita, variksia ja ampiaisia (vaunuissa on hyvä suojaverkko). en uskalla nukahtaa itse vauvan nukkuessa parvekkeella.

en ole antanut sairasteluni estää ystävieni tapaamista. meillä on käynyt paljon vieraita, ja olemme käyneet välillä vauvankin kanssa jossain, vaikka sen jälkeen olenkin ollut todella poikki. mutta se on ollut sen arvoista.

nykyiset refluksioireeni ja jalka-ja kämmenpohjien öinen kutina eivät vie niin paljon voimiani. ne ovat paljon lievempiä oireita kuin oksentelu ja hengenahdistus. henkisiä voimavaroja ne vievät liikaakin. suurin huoleni on, miten tulen jaksamaan opiskelujen parissa tulevaisuudessa. mutta en tahdo murehtia.

viime päivinä olen jaksanut viimein tehdä asioita, joita rakastan. eilen kaivoin pölyisen soittimeni nurkasta ja soitin lähes vuoden tauon jälkeen. sävelet elivät, liikkuivat ihoni alla.
en olisi uskonut muutama kuukausi sitten, että voisin oikeasti jaksaa mitään ylimääräistä kuin hoitaa vauvaa ja tehdä kotitöitä. mutta minä jaksoin.

tällä hetkellä minulla ei ole mitään lääkärikontakteja paitsi kilpirauhasen osalta, joka elelee yhä vajaatoiminnalla.
odotan, että vauva alkaisi nukkua parempia öitä. yöimetyksen lopettamisen aloitan tällä viikonlopulla. olen nimittäin huomannut, että oireeni ovat lievempiä silloin kun olen saanut vaipua syvään uneen koko yön ajaksi.

toivo on puhjennut jälleen kuin pursuavat tuomenkukat.

ps. huomenna on viimeinen päivä osallistua ballerina-arvontaan.