keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

jotkut ovat ehkä huomanneet postausteni vähentyneen. intoa kirjoittamiseen löytyisi, mutta olen uupunut. nukun 13 tuntia ja silti kuljen sumussa. herään öisin syömään, kun nälkä on niin kova. toisinaan en kykene nukahtamaan ja nukun vain neljä tuntia. palelen, olen ärtynyt. voisi kuulostaa uudelleen puhjenneelta syömishäiriöltä, mutta sitä se ei ole.
vauva ei nuku yöimetyksen lopettamisesta huolimatta.

lääkäri, joka on koppava, kaukana empaattisuudesta, soitti ja ilmoitti, että kilpirauhasarvot eivät ole parantuneet. diagnoosikirjoon tuli siis kilpirauhasen vajaatoiminta, jossa olen kahlannut jo neljä kuukautta ilman lääkitystä. nyt pieniannoksinen tyroksiini vihdoin aloitettiin.
ainakin tiedän, että saamattomuuteni ja väsymykseni ja muut oireet ovat suurimmalta osin sairauden aiheuttamaa. syy vajaatoimintaan on edelleen synnytyksen jälkeinen kilpirauhastulehdus.
silti olen tehnyt valtavasti, vaikka väsyttääkin. upeita tilaisuuksia, joita Jumala on minulle antanut, ja olen tarttunut niihin. lahjani ovat puhkeamassa terälehtiin, ihmiset tulevat kuulemaan jotain kaunista.
ollaan käyty ostamassa suloisia juttuja vauvan syntymäpäiville. olen nähnyt ystäviä, ja tähtisilmää on ihailtu.

vain Jeesuksessa on rauha. ja siinä on rauha, kun vauva tulee makaamaan mahani päälle ja painaa päänsä sydäntäni vasten aamukasteen helinässä.

1 kommentti:

  1. Kauniisti kirjoitettu tuo loppu.

    Siunausta elämääsi <3

    - Ada

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.