torstai 24. heinäkuuta 2014

we ♥ it-tili

minulta kyseltiin joskus we heart it-tiliä. loin sellaisen eilen, ja se on vielä aika vaiheessa.

mustelmiapuuterinalla

olisi ihana saada seurattavia. onko teillä tilejä we ♥ it:ssa?

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

vauva 1 v

1v-neuvola 

Se ei ollut mikään positiivinen kokemus. En tosin itse ollut flunssani vuoksi mukana, mutta mies oli.

Yleensä painoa ei ole tullut tarpeeksi, mutta tällä kertaa pituutta oli tullut liian vähän, minkä vuoksi joudumme lääkärille, joka on muuten kuin robotti. Neuvolantäti on aina piilosyyllistävä, ihan kuin emme ruokkisi lastamme. En muutenkaan ymmärrä millaisia valaita neuvolan käyrillä yritetään tehdä. Minä olen ollut pieni vauva ja niin myös mieheni. Aion ottaa ensi kerralla vanhat neuvolakorttimme mukaan.

Vauva oli kävellyt koko ajan neuvolassa, jutellut, sanonut äitiä ja muutenkin hurmannut hymyllään. Pinsettiote oli täydellinen ja kehitys ikätasoista. Rokotteita annettiin 3, vauva ei ollut niistä moksiskaan.

Paino: 8130g
Pituus: 72,5 cm

Syöminen

4-5 ateriaa päivässä. Vauva syö aika hyvin, kun liikkuu niin paljon. Välillä on vähän huonompia aterioita/päiviä, kun kaksi poskihammasta tekevät tällä hetkellä tuloaan.

Imetys jatkuu, aterioilla tarjoan tähtisilmälle lehmänmaitoa tai piimää. Korvike lopetettu siis. Nyt parina päivänä vauva on syönyt samaa ruokaa kuin me, mutta se on vielä vähän hakusessa, kun suupalat ovat isompia.

Tänään syötiin riisiä, maustettua kanaa, raejuustoa ja parsakaalta. Kaikkiin ruokiin lisään öljyä tai voita, jotta vauva saisi enemmän energiaa. Aamu-ja iltapala ovat puuroa. Välipaloina hedelmäsoseita, hedelmäpaloja, ruisleipää tai piimää.

Uni

Öisin nukkuu 10-11h. Herätyksiä on 2-4 ja painottuvat aamuyöhön ja aamuun auringon noustua. Ensimmäinen unipätkä on yleensä 4-6h, mikä on ihan hyvin verrattuna parin kuukauden takaiseen aikaan, jolloin heräiltiin 1-2h välein.

Päiväunia tähtisilmä nukkuu 1-2, yhteensä 2h. Yleensä vain yhdet, mutta jos on paljon uutta aktiviteettia tai ihmisiä, niin kahdet.

Kehitys

Vauva kävelee jo lähes koko ajan. Sohville ja tuoleille kiivetään ja tuhon määrä kodissamme vain kasvaa.
Matkii usein autoa ja leikkii eniten autoilla. Jännää, miten sukupuoli alkaa korostua jo nyt.
Tapailee muitakin sanoja, isiä, pappaa ja "ei"-sanaa. Odotan niin innolla, milloin seuraava sana tulee. Tanssii kovasti ja nyökyttelee päätään.
Viihtyy jo itse leikeissään, mutta välillä tulee hakemaan hellyyttä äidiltä. Kuuntelee kiinnostuneena, kun hänelle luetaan kirjoja, ja osaa pyytää kirjan lukemista uudelleen.

Matkapahoinvointi

Poika kärsii pahasta matkapahoinvoinnista. Hän oksentaa lähes aina autossa tai bussissa. Varmaan tämä on yksi syy, miksi vauvan kasvu on hidastunut, kun oksentamista tapahtuu monta kertaa viikossa matkustaessa.

Muuta

Vaatekoko on yhä 80, housuissa 74-80.
Hampaita 8.
Syö tuttia nukkuessaan ja "hätätilanteissa". Tosin hän söisi sitä koko ajan, ja monesti laittaakin tutin itse suuhunsa mussuttaakseen sitä.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

kuulumisia

12.07.2014
olen täynnä energiaa ja jaksan taas tehdä asioita. olen käynyt eläintarhassa vauvan kanssa, nähnyt ystäviä, kierrellyt vaateliikkeitä.
yksi ilta ajettiin rannalle, vauvan silmät säihkyivät kilpaa aaltojen ja mustien kivien kanssa. hän rakasti istua rantavedessä ja siirrellä hiekkaa ja kiviä veteen.

tuntuu, että menee välillä liiankin lujaa, sillä en kykene rauhoittumaan, valvottuja aamuöitä. ehkä kilpirauhaslääke on vihdoin alkanut vaikuttaa tai olen jo menossa kohti liikatoimintaa.
valokauden jälkeen kuitenkin aina romahdan muutamaksi päiväksi enkä jaksaisi kuin maata tähtikirkkaan taivaan alla. 

olen leiponut piirakoita, keksejä, aloittanut siivouksen vauvan synttäreitä varten. suru kuitenkin iskee, sillä niin moni ei pääsekään vauvan synttäreille. onneksi hän ei vielä ymmärrä, mutta minä ymmärrän ja tunnen.

21.07.2014

matkustimme vajaa viikoksi maalle mummini luo. oli rauhoittavaa iltaisin seisoa maantiellä, jossa ei ollut ketään, ei mitään. vain pysäyttävä hiljaisuus ja viljatähkät usvan peitossa. vauva nautti sukulaisten hälinästä, ja meillä oli paljon yhteistä aikaa miehen kanssa.

kaikki se elämänvoima, mikä minussa oli muutama viikko sitten, on poissa. kilpirauhaseni sekoaa. tietysti koko sisätautipoliklinikka on kesälomalla, juuri nyt kun tarvitsisin apua. vähensin lääkitystä itse, muutokset näkyvät vasta viikkojen kuluttua.

palattuamme kotiin tulin kipeäksi juuri vauvan syntymäpäivänä. jaksoin silti laittaa kahvipöydän ja seurustella vieraiden kanssa. olen vieläkin kipeä ja voisin vain nukkua. mutta juhlat olivat ihanat, ja sain loihdittua haluamani turkoosin kakun.

on tapahtunut yksi ihana asia, joka oli ennen vain kissankellonheleä unelma, mutta kohta se on totta. kerron siitä myöhemmin. 

mitä teille kuuluu? ♥ 

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Toivepostaus: Yhteenmuutto

yhtenä aurinkoisena päivänä vauvan nukkuessa parvekkeella pääni oli tyhjä ideoista, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa jotain. päätin toteuttaa erään lukijan toivepostausidean yhteenmuuttamisesta. 
muistan meidän puhuneen poikaystäväni kanssa yhteenmuutosta jo pitkään. ensimmäisen kerran laitoimme asuntopaperit kirjoitettuani ylioppilaaksi, olimme seurustelleet vuoden. kirjoitimme perusteluihin: "suhteemme on vakiintumassa ja perheenlisäys ajankohtainen", vaikka kumpikaan ei ollut tosissaan perheenlisäyksestä. taisi olla jo seuraavana päivänä, kun välittäjä soitti että asunto olisi meidän. ahdistuin niin nopeasta toiminnasta. tarkoituksenamme oli ollut vain testata, kuinka helposti asunnon saisi. asunto olisi ollut avara ja hyvämaineisella alueella. soitin välittäjälle ja peruin ilmoituksemme, koska en kokenut vielä olevani valmis. elämä oli kesken.

raskaustesti näytti kahta punaista viivaa syksyllä 2012. siinä vaiheessa iski pieni paniikki, koska asuimme vielä erillään. pitäisi tehdä vauvantarvikehankinnat, etsiä asunto, löytää huonekalut. painoin koko raskausajan kovaa tahtia yliopistolla, jotta minun ei tarvitsisi ajatella koko asiaa. olin edelleen henkisesti kiinni syömishäiriössä eikä raskauskaan ollut helppo - fyysisesti tai henkisesti. minulla oli unelmani matkustamisesta, opiskelusta, vapaudesta, samaan aikaan sisälläni kehittyi pieni elämä. tiesin, että nyt olisi viimeistään otettava vastuu elämästäni, mutta tunteeni sahasivat pimeydessä. en myöskään uskaltanut muuttaa liian aikaisessa vaiheessa yhteen, koska opiskelin ja tuloni olivat aika mitättömät. 

ollessani 7. kuulla raskaana laitoimme asuntopaperit pariin kaupungin firmaan. heti seuraavalla viikolla meille ilmoitettiin vapautuvasta asunnosta. muutto olisi parin viikon päästä. 

kävimme katsomassa uutta asuntoa, tilavaa kaksiota, joka sijaitsi samassa kaupunginosassa, missä olimme molemmat asuneet lähes koko ikämme. 
asunto oli ylimmässä kerroksessa, puiden katveessa, valoa tulvi hyökyaaltoina. en silti tuntenut, että tämä olisi nyt se ihana yhteenmuuttaminen ja tunsin epävarmuutta asunnosta. kaikki oli tapahtunut niin nopeasti: uusi opiskelupaikka, raskaus, muutto, tuleva lapsi. olin aivan sekaisin. onneksi mieheni sanoi, että tämä me otetaan.

pakkaaminen oli raskasta isolla vatsalla kipeiden supistuksien lomassa, mutta selvisin siitä. minusta tuntui kovin lopulliselta, kuin koko elämäni olisi katkeamassa ja olisin astumassa jonnekkin, mistä ei ole näkymää taaksepäin.
tunsin valtavaa surua tulevasta muutosta vanhempieni luota, vaikka olin jo monta vuotta tahtonut nousta siivilleni. muuttoauton lähteminen nosti palan kurkkuun.

ja nyt me olimme siinä. lähikaupassa kello 22.45 pitkän muuttoillan jälkeen valitsemassa ilta-ja aamupalaa yhdessä. ihailin poikaystäväni varmuutta valitessa mitä otetaan hyllystä. näin tulisimme tekemään koko loppuelämämme. ja yhtäkkiä minusta tuntuikin oikealta, vaikka en tiennyt minne olin matkalla. 

silti ensimmäisen kuukauden minä itkin. itkin parvekkeella, peittojen välissä, mieheni olkapäille, pururadalla sateessa ettei kukaan näkisi. se oli minun tapani käsitellä elämänmuutosta. toivoin, että olisin pystynyt nauttimaan enemmän yhteisistä kahdenkeskisistä kuukausistamme ennen vauvan syntymää, mutta en voinut kuin itkeä.

vähitellen aloin elää. käydessämme videovuokraamossa, josta tulimme elokuvan ja ison karkkipussin kanssa omaan kotiimme. ja ollessamme juhannuksena merenrannalla yhdessä kalastamassa tunsin että näin tämän kuuluukin mennä. hopeahelminen meri, se sai sydämeni hakkaamaan. 

saimme kaikki tarpeelliset huonekalut ja kodinkoneet hommattua ennen vauvan syntymää. paljon saimme sukulaisilta, oikeastaan vain sängyn ja sohvan ostimme uutena. kaikki meni todella luontevasti, ja stressasin turhaan etukäteen.

meillä on aika selkeä työnjako. minä teen kotityöt arkena, mies käy kaupassa ja laittaa usein ruokaa. tämä on mennyt alusta asti näin. mieheni tekee kyllä jos pyydän jotain, esim. tiskaa ja minä puolestani siirryn välillä hellan ääreen. 
mieheni on aika - kröhöm, sotkuinen - ja siitä tulee "nalkutettua" paljon. yhteenmuuton huonoja puolia on ollut se, että minusta on tullut se nalkuttava akka, vaikka ennen ajattelin, etten ikinä tulisi sellaiseksi. mutta kummasti kun samoista asioista joutuu sanomaan joka päivä, sitä muuttuu aika kamalaksi. vaikka tarkoitukseni on vain pitää jonkinlainen järjestys ja siisteys tässä talossa.
toisaalta asiat voisivat olla pahemminkin. mieheni voisi roikkua pettäjäsivustoilla tai laittaa rahansa alkoholiin, nyt hän vain jättää vaatteensa lattialle ja unohtaa aina laittaa tyhjän tupakka-askin roskikseen.

suhteemme ei ole erityisesti muuttunut yhteenmuuton myötä. ehkä se polttava perhosparvi vatsassa on hävinnyt, kun toista näkee niin usein. joskus kaipaan niitä iltoja kun laittauduin peilin edessä iltaa varten, ja tehtiin jotain erityistä yhdessä. nykyään yhteistä aikaa ovat reissut tarjoustaloon ja satunnaiset ravintolassakäynnit. enemmän nautin kuitenkin siitä, kun tehdään perheenä yhdessä jotain. 
riitoja tulee tietysti useammin arkisista asioista, mutta isompia riitoja on harvakseltaan. taloudellisestikin olemme pärjänneet ihan hyvin. enemmän sanoisin, että lapsi muuttaa suhdetta kuin yhteenmuuttaminen, mutta se kuuluukin jo toiseen postaukseen.

ihaninta on se, kun saa nukahtaa toisen viereen pitkän päivän päätteeksi. kun saa jakaa elämänsä toisen kanssa. kun katsotaan yhdessä muhkeaa kuuta parvekkeelta. minusta on jotenkin häikäisevää, että olen vasta 21 ja minulla on koti, upea mies ja ihana lapsi. yhteenmuutto konkretisoi suhteemme: me olemme perhe. en voisi rakastaa enempää.

torstai 3. heinäkuuta 2014

vauva 11 kk

hiljaiseloa blogissa olen pitänyt jo jonkin aikaa. olen ollut jatkuvasti menossa ja järjestellyt 1-vuotissynttäreitä. lisäksi oma koneeni on hajalla. kun vain vuorokaudessa olisi enemmän tunteja.

ruoka & uni

imetys jatkuu ja iltaisin menee n. 100 ml korviketta lisäksi. imetys on nykyään aikamoista sirkusta, kun vauvan huomio on kaikkialla muualla. jos menemme esim. kylään, otan suosiolla korviketta matkalle mukaan.

syömiset ovat alkaneet mennä taas huonommin, kun hampaita on tulossa. uusia makuelämyksiä ovat olleet mm. piimä, maitorahka, riisi, makarooni ja mansikka.
syödään 4-5 ateriaa päivässä. joskus vain 3, jos poika nukkuu enemmän päikkäreitä.

yöherätyksiä on edelleen 3-4 klo 22-09 välillä. parina yönä poika on huutanut maitoa, tunnin tai parikin. tuntuu kuin koko yöimetyksen lopettaminen olisi ollut turhaa.
päiväunia nukkuu 1-2, yhteensä 2-3 tuntia.

hampaat

tällä hetkellä vauvalla on 6 hammasta. neljä hammasta on puhkeamassa juuri nyt, joista kaksi on poskihammasta. itku ja huuto ovat jokapäiväistä, eikä päiväunistakaan tule oikein mitään. tämä on tähän asti rankin vaihe vauvavuodessa.

kehitys

tähtisilmä osaa seistä jo tuetta. ensimmäiset askeleetkin on otettu jo viikkoja sitten, parhaimmillaan 10 askelta. kohta hän lähtee kävelemään, minun pieni ihana vauvani.

uusia juttuja "leikeissä" ovat tavaroiden raahaaminen vessanpönttöön, kattiloilla leikkiminen, yleisen täystuhon aiheuttaminen kotiimme. pahin juttu on ollut vessanpöntön kannen irrottaminen ja sen raahaaminen eteiseen.

pieni osaa antaa pyydettäessä palikan tai muita tavaroita. osaa laittaa "muotopalloon" eri muotoisia palikoita. kuuntelee välillä tarkkaavaisesti puhetta ja jokaisen "ei"-sanan tullessa pudistaa päätään. muutenkin hän ymmärtää jo paljon uusia sanoja ja lauseita. tanssii musiikin tahtiin ja yrittää hyräillä itsekin. matkii auton ääntä: "bbbb..." ja naurua.
halailee pehmoleluja ja puskee minua ja isiä.

luonne

tähtisilmä on samanlainen kuin minä, liian kiltti. meillä on käynyt yksi toinen vauva ja joka kerta meidän poika on ollut tossun alla. vauvaystävä on vienyt tähtisilmän ruoat ja lelut käsistä, yrittänyt kaataa häntä, ottanut tutin suusta ja silti meidän vauva on vain istunut hiljaa eikä ole tehnyt elettäkään puolustukseksi.

vauva vaatii paljon huomiota ja tekemistä. vieraiden läsnäollessa on kuin aurinko, mutta äidille kiukuttelee. tulee puskemaan minua jos olen surullinen, ja jos taas nauran niin hänkin nauraa.