tiistai 9. syyskuuta 2014

muutoksen halu

Taas pieni hiljaisuus on vallannut blogin. Ollaan oltu kaikki kipeinä, tällä hetkellä pojalla on korvatulehdus ja vauvarokko. Tämä on ensimmäinen tauti, mitä hänellä on, eli ihan hyvin olemme toistaiseksi säästyneet sairauksilta.

on muuten uskomatonta, että pieni, kipeä lapsi joutuu odottaa päivystyksessä 4 tuntia lääkärinaikaa. Onneksi aavistimme menon etukäteen ja kävimme välissä subissa syömässä. Ensi kerralla ajamme suoraan Lastenklinikalle.

minuun on iskenyt muutoksen halu. Tahtoisin pois harmaasta lähiöstä, jossa olen asunut kohta 15 vuotta.
Tämä on surullisten ihmiskohtaloiden laakso. On mielenterveyspotilaita, maahanmuuttajia, mustalaisia ja murhia. Useilla lapsilla on lasikuulaiset, pysähtyneet silmät, jotka peilaavat kodin alkoholiahdingosta. tässä paikassa olisi paljon evankelioitavaa.
Ainoa, mikä muistuttaa elämästä, on metsä, joka kasvaa eteläpuoliskolla. Ja bussit, jotka liukuvat suurempiin kaupunkeihin vielä keskiyöllä.

muutto on kuitenkin edessä jossain vaiheessa, kun tarvitsemme tähtisilmälle huoneen. Mutta täällä asuu perheemme, täällä minulla on äitiystäviä. Olisi suuri haikeus lohkaista elämästä pala, jonka nimi on rakkaus.
En kuitenkaan halua jäädä tänne. Haluan lapselle turvallisen kasvuympäristön, haluan nähdä maailmaa ja repäistä juuret irti.

kaipaan myös sisältöä arkeen. Jos saisin koneen vihdoin, alkaisin kirjoittaa, siitä mistä Jumala minulle puhui. Mutta jotain sellaista, missä pääsisin ulos tästä asunnosta ilman tähtisilmää, vaikka se riipaiseekin.

Pää hajoaa yksinäisyyteen, joka hakkaa seinäkellossa. Toisinaan minusta tuntuu kuin olisin niin yksin, kuin jokainen tähti olisi sammuttanut lamppunsa. Ne tähdet on ystäviäni, jotka lupasivat, sanoivat että tulevat, ja sitten vain.
Katosivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.