torstai 4. syyskuuta 2014

taaperon postaus

Minulta toivottiin kauan sitten postausta, jossa vauva kertoo "itse itsestään". Tai nyt hänhän on jo taapero. Itse en ole kovin mieltynyt tämänkaltaisiin postauksiin, mutta tällaisen tarinan nyt keksin. En muuten vieläkään ole saanut konetta korjatuksi, joten blogi jatkaa kännykkäpostaus/kuvattomuus-linjaa.

"Moi kaikki!
Se olen mä, tähtisilmä. Äiti käski kirjoittaa jotain järkevää, mutta jos multa kysytään, haluaisin sanoa teille vain:
"Höy! Höy. Höy?"
Mä en nimittäin osaa vielä muuta sanoa. Se on mun vastaus kaikkeen. Paitsi silloin kun tekee mieli mussuttaa maitoa, sanon oikein surkealla äänensävyllä:
"Mamama!"

Niin, mä olen siis 1v1kk vanha ja syön vielä rintaa. Varsinkin öisin on kiva syödä maitoa. Yleensä herään maidolle kaksi kertaa, mutta jos on ollut huono päivä, saatan herättää äidin niin monta kertaa kuin huvittaa. Onhan äiti sentään äitiyslomalla.

Oikeasta ruosta en kauheasti välitä. Paitsi hedelmistä, viilistä ja ruisleivästä. No okei, makkarasoppa on ihan jees. Neuvolassa ne aina tuijottaa outoja käyriä, kun en mukamas kasva tarpeeksi. Mutta en mä sille mitään mahda.

mun lempiharrastuksiin kuuluu leivinpeltien vetäminen uuniluukusta, kattiloilla kolistelu, kenkien syöminen ja jos oikein hyvä tuuri sattuu, raahaan ne vessanpönttöön. Kerran mä heitin äidin kukkaron sinne ja äidin pankkikortti tuhoutui. Harmi.

Mutta siitä vessanpöntöstä. Jos mä sinne paratiisiin pääsen pujahtamaan ja hieromaan käsiäni sisäreunoihin, en kuule vaikka äiti tai isi kuinka kieltäisi. Sama juttu roskapöntön kanssa. Mä en oo kuulevani.

No, kyllä mä jotain oikeitakin leikkejä leikin. Autot on rakkaus ja kirjat. Aamuisin kun nousen sängystä ylös kärppänä, kiikutan heti äidille kirjan sänkyyn ja sanon höy. Sitten töräytän aamuyllätyksen.
En ymmärrä, miksei äiti jaksa heti lukea aamusta. Mutta päivisin pyydän yleensä saman kirjan lukemista 10 kertaa. Vähintään.

leikkien välissä täytyy tietysti hakea välillä hellyyttä. Silloin mä pusken. Se on mun tapani osoittaa rakkautta.

Mulla on muuten varaäiti. Ja sen nimi on pappa, mun isoisä. Sen seuraan kun pääsen, en edes muista äidin tai isin olemassaoloa. Niin, osaan mä muuten sanoa myös pappa. Ja äittä.
Kun pappa lähtee kotiinsa, alan itkeä kovasti. Pappakin itkee. Pappa on yhtä herkkä kuin äiti.

musta on ihan ok, kun äiti siivoaa tai on ylipäätään liikkeessä. Mutta sitten kun äiti istahtaa sohvalle, alan huutaa. Sama juttu jos äiti menee makaamaan sängylle.
Toinen juttu, mistä en tykkää, on se kun äiti ja isi halaa. Tai pussaa. Alan huutaa.

uusia juttuja, mitä olen oppinut viime päivinä, on pusun antaminen poskelle, taputtaminen ja kielen näyttäminen. Osaan myös näyttää, missä on korva, nenä, silmä ja suu. Toisten naamoja on kiva repiä. Lamppua, kelloa, kuvaa, kasvia ja puuta osoittelen kans päivittäin. Mut se ei oo uus juttu.

terkkuja kaikille vauvaystäville. Ja teille lukijoille. Höy!"

8 kommenttia:

  1. Aaw tää oli söpö postaus :) Teijän poika kuulostaa niin ihanalta, vaikka varmasti ollut raskasta. Uni on niin tärkeä osa ihmisen hyvinvointia, mutta uskon että se helpottuu ajan kanssa ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva kun tykkäsit! <3
      se on kyllä niin ihana päivisin, yöt on sitten toinen juttu. Mutta eiköhän se tosiaan tästä helpota jossain vaiheessa. Odotan niin sitä, kun saan nukkua ekan yön putkeen :)

      Poista
  2. IHANA !! :D <3 tuli hyvä mieli tästä postauksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi, ihana kuulla :D <3 ! Kohta teilläkin on jo taapero :)

      Poista
  3. Ihana postaus, "höy"! <3

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.