sunnuntai 16. marraskuuta 2014

marraskuun kuulumisia

Paino on lähtenyt jostain syystä aika huomattavaan nousuun, ja se nostaa pintaan tunteita. Vaatteet puristavat; näen joka paikassa liikaa. En tunne oloani hyväksi.
Voin ehkä syyttää painonnoususta kilpirauhasta. Tai sitten täysimettäjän +600 kaloria päivässä on jäänyt päälle.

Olen syönyt viikon terveellisemmin, jättänyt herkut lähes kokonaan pois ja yrittänyt liikkua enemmän (kävellä vaunulenkkejä). Mieleni on tämän suhteen puhdas, vailla talvenmustia ajatuksia. Haluan vain paremman olon itselleni enkä elää jokapäiväisessä suklaapatukkakehässä.

Olen ollut aina se, joka vaikenee, se, joka peittää kaiken pahan sisäänsä. Olen antanut ihmisten keinuttaa minua joka suuntaan enkä ole koskaan osannut sanoa ei.

Mutta eilen sanoin eräälle lähimmäiselle. Sain aikaiseksi myrskyn, joka pauhaa ja kohisee vieläkin. Loukkasin pintaa syvemmältä hänen tunteitaan, mutta totuus olisi pitänyt kuitenkin kertoa joskus.
Olin jo kauan toivonut Jumalalta rohkeutta, ja nyt sain sitä. Seuraukset olivat aika dramaattiset, mutta ainakin sain sanottua, mitä pitikin.

Ihana ystäväni, jolla on karpalonpastelliset hiukset ja kissan silmät, kävi luonani tällä viikolla. Joimme teetä ja mietimme vuosientakaista elämää, jota varjosti nälkä. Muistan, kuinka ikävältä tuntui kirjoittaa kirjekuoreen osaston nimi ja kun hartaasti suunnittelema lounaamme oli salaattia.

Minusta on upeaa, että nyt olemme molemmat tässä, parantuneina, kiinni elämässä. Olemme kulkeneet hyvin erilaiset tiet, mutta suunta on ollut molemmilla sama. Lumenkirkas.

1 kommentti:

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.