lauantai 31. tammikuuta 2015

Täällä taas

En ole ehtinyt kirjoittamaan moneen viikkoon. Olen viettänyt jokaisen vapaahetkeni yhden projektin parissa, antanut kaikkeni, uponnut muistoihin ja tehnyt niistä taidetta.

Luomissa painavat metallipunokset, jaloissa kelluu lyijyä. Muutama viikko sitten kävin terveyskeskuksessa kilpirauhaskontrollissa, ja kuulemma kaikki oli aivan l o i s t a v a s t i, koska arvot ovat juuri ja juuri viitearvoissa. No, jostain syystä viime aikoina on väsyttänyt yhä enemmän. Voisin keinahtaa talviunille yhdessä metsänolentojen kanssa.

Viljaton ruokavalio on onneksi pelastanut elämäni, toisaalta se on tuhonnut. Olen ollut neljä viikkoa viljattomalla satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta (herään välillä öisin syömään leipää, kun en saa päivisin tarpeeksi energiaa). Oireet ovat helpottaneet paljon, eivät täysin poistuneet, mutta suunta on parempi.

Tässä jokin aika sitten olin sukujuhlissa, joissa ei kiireessä oltu otettu huomioon ruokavaliotani.
"No, voithan sä tota salaattia ja kalaa syödä."
Hieno idea. Olen matkustanut viisi tuntia juhliin, imettänyt, pyörtymispisteessä ja ainoa, mitä saan suuhuni on salaatti ja lohi. Muistot takertuvat kaularauhasiin, myrkyllinen nälän tunne. Se, joka joskus yritti tappaa. En minä itse ole valinnut ruokavaliotani. Ja nyt seison tässä vastakkain syömishäiriötä vastaan ja yritän itku kurkussa nauttia pöydän antimista.

Kahvipöydässä en voi syödä täytekakkua, tuulihattuja, suklaakakkuja, keksejä, kuppikakkuja, en juoda kahvia enkä teetä. Eräs läheinen selittää tutullemme lihonutta olemustani - se on siitä kilpirauhasesta. Saan suuhuni kaksi minipalaa gluteenitonta mutakakkua, ja katson sivusta, kun toiset hakevat lisää kakkua; kinuskia ja paksua kermavuorta.

Palattuani juhlista lohdutan itseäni syömällä budabest-konvehteja. Onhan minullakin oikeus herkkuihin. Syön niitä seitsemän ja saan niin pahat oireet, ettei mitään rajaa. Loppuilta menee yskiessä, närästäessä ja oksentamispisteessä.

Tavallaan raskasta, kun joka kerta kyläillään mennessä pitää olla omat eväät ja yrttiteet mukana, mutta minkäs teet. Viikon ruoat pitää suunnitella etukäteen. Gluteenittomat versiot ovat pahoja, ainakin tähän asti maistamani.
Välillä syömishäiriö kaikuu häiritsevästi ajatuksissani yrittäen hyödyntää heikkouteni uuden ruokavalioni äärellä enkä näe kuin tummaa, tummaa, tummaa. Pakko pysyä vahvana.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Viljaton ruokavalio

Ne alkoivat taas. Oireet.

Koko joulu oli kärsimystä jatkuvan yskän ja röyhtäilyn kanssa. Yhtenä yönä oksensin, koska olin tehnyt ratkaisevan virheen ja juonut iltapäivällä kahvia. Sama tulee, jos juon teetä. Suklaasta tulee kova yskä, silti söin konvehteja varmaan kaksi viikkoa putkeen.
Elimistöni ei enää kestä samoja asioita, mitä ennen raskautta.
Selasin jouluna ahdistuksissani nettiä ja mietin, että jotain pitäisi taas tehdä, mutta mitä.

Perjantaina minulle tuli tähdenlentoajatus ryhtyä viljattomalle ruokavaliolle. Sitä on pitänyt kokeilla jo aikaisemmin, mutta en ole ollut tarpeeksi motivoitunut. Sillä syönhän leipää 5-6 palaa päivässä.
Syksyllä kokeilin maidotonta ruokavaliota. Oireet katosivat hetkeksi, mutta palasivat tuntemattomasta syystä takaisin. Palasin takaisin maitotuotteisiin, tosin niitä olen myös vähentänyt.

Nämä kaksi päivää ovat olleet valopilkahteisia oireiden kannalta. Kauraa toki syön, mutta vehnä, ruis ja ohra (jälkimmäistä en oikeastaan edes syö) ovat kiellettyjen listalla. Ei mikään helppo tehtävä, kun imetyskin kuluttaa, mutta olen valmis tekemään mitä tahansa, jotta saisin oireet pois elämästäni.
ei enää näitä

Ps. Oli aivan mahtavaa kuulla teistä viime postauksen kommenteissa. Vastasin jokaiselle teistä. Käyhän lukemassa tästä♥ 

perjantai 2. tammikuuta 2015

Kuulumisia ja kysymyksiä teille lukijoille

Loma pohjoisessa on tehnyt hyvää. Olen käynyt joka päivä yksin kävelemässä (harvinaista herkkua) ja ihaillut vanhoja, hylättyjä taloja, nauttinut siitä, kun ei tarvitse itse laittaa ruokaa, lukenut Raamattua, nukkunut päiväunia suunnittelematta ja toisaalta kaivannut miestäni niin että muistan väkevästi jälleen, mitä on rakkaus.

On ihana palata kuitenkin parin päivän päästä kotiin. Kaipaan jo rutiineja, ystäviä, kaupungin tuoksua.

Minusta olisi mahtavaa kuulla välillä, millaisia lukijoita siellä ruudun takana on. Te tiedätte minusta enemmän kuin monet lähimmäiseni, mutta mitä minä tiedän teistä - en oikeastaan mitään. Olisin aidosti kiinnostunut kuulemaan teistä jokaisesta jotain.

Tässä kysymyksiä, joihin saa vastata tai ainakin osaan kysymyksistä, jos jotkut tuntuvat liian henkilökohtaisilta.

1. Etunimesi tai nimimerkkisi
2. Ikäsi
3. Asuinpaikkasi tai voit kirjoittaa esim. Uusimaa
4. Millainen on elämäntilanteesi (opiskeletko/oletko töissä tms, saa myös kertoa seurusteleeko)
5. Mitä sinulle kuuluu?
6. Kerro asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä
7. Kauanko olet lukenut blogiani/mikä kiinnostaa eniten blogissani
8. Onko sinulla unelmia?
9. Millainen elämänkatsomus sinulla on (oletko ateisti/uskovainen tms)?
10. Millaista musiikkia kuuntelet?

Olette aivan ihania, jos jaksatte vastata :)