lauantai 31. tammikuuta 2015

Täällä taas

En ole ehtinyt kirjoittamaan moneen viikkoon. Olen viettänyt jokaisen vapaahetkeni yhden projektin parissa, antanut kaikkeni, uponnut muistoihin ja tehnyt niistä taidetta.

Luomissa painavat metallipunokset, jaloissa kelluu lyijyä. Muutama viikko sitten kävin terveyskeskuksessa kilpirauhaskontrollissa, ja kuulemma kaikki oli aivan l o i s t a v a s t i, koska arvot ovat juuri ja juuri viitearvoissa. No, jostain syystä viime aikoina on väsyttänyt yhä enemmän. Voisin keinahtaa talviunille yhdessä metsänolentojen kanssa.

Viljaton ruokavalio on onneksi pelastanut elämäni, toisaalta se on tuhonnut. Olen ollut neljä viikkoa viljattomalla satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta (herään välillä öisin syömään leipää, kun en saa päivisin tarpeeksi energiaa). Oireet ovat helpottaneet paljon, eivät täysin poistuneet, mutta suunta on parempi.

Tässä jokin aika sitten olin sukujuhlissa, joissa ei kiireessä oltu otettu huomioon ruokavaliotani.
"No, voithan sä tota salaattia ja kalaa syödä."
Hieno idea. Olen matkustanut viisi tuntia juhliin, imettänyt, pyörtymispisteessä ja ainoa, mitä saan suuhuni on salaatti ja lohi. Muistot takertuvat kaularauhasiin, myrkyllinen nälän tunne. Se, joka joskus yritti tappaa. En minä itse ole valinnut ruokavaliotani. Ja nyt seison tässä vastakkain syömishäiriötä vastaan ja yritän itku kurkussa nauttia pöydän antimista.

Kahvipöydässä en voi syödä täytekakkua, tuulihattuja, suklaakakkuja, keksejä, kuppikakkuja, en juoda kahvia enkä teetä. Eräs läheinen selittää tutullemme lihonutta olemustani - se on siitä kilpirauhasesta. Saan suuhuni kaksi minipalaa gluteenitonta mutakakkua, ja katson sivusta, kun toiset hakevat lisää kakkua; kinuskia ja paksua kermavuorta.

Palattuani juhlista lohdutan itseäni syömällä budabest-konvehteja. Onhan minullakin oikeus herkkuihin. Syön niitä seitsemän ja saan niin pahat oireet, ettei mitään rajaa. Loppuilta menee yskiessä, närästäessä ja oksentamispisteessä.

Tavallaan raskasta, kun joka kerta kyläillään mennessä pitää olla omat eväät ja yrttiteet mukana, mutta minkäs teet. Viikon ruoat pitää suunnitella etukäteen. Gluteenittomat versiot ovat pahoja, ainakin tähän asti maistamani.
Välillä syömishäiriö kaikuu häiritsevästi ajatuksissani yrittäen hyödyntää heikkouteni uuden ruokavalioni äärellä enkä näe kuin tummaa, tummaa, tummaa. Pakko pysyä vahvana.

13 kommenttia:

  1. Voisikohan sua auttaa ravitsemusterapiakäynti? Olet kyllä selvitellyt asioita paljon itsekin, mutta jospa sillä olisi antaa jotain vinkkejä? Oletko esim. Facebookista katsonut, onko siellä jotain ryhmiä (pikavilkaisulla jotain ainakin oli) ja toki muuallakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta :) hyviä ideoita noi molemmat! Kiitos paljon! :)

      Poista
  2. Pysy vahvana! Itse olen myös keliaakikko, ja vaikka kuinka vedotaan siihen, ettei viime hetkellä huomattu ottaa huomioon mun ruokavaliota, niin kyllä se vaan ottaa päähän. Muut mussuttaa ihania kermakakkuja ja juustokakkuja ja mää kärvistelen kuivahtaneen suklaakeksin kanssa... Ihan kuin me keliaakikot yhtäkkiä unohdettais sana "herkutella" ja tyydytään niihin huonoihin versioihin kaikesta hyvästä mitä muut saa.

    Olen myös salaa napostellut teinivuosinani vähän monenlaista Twix-patukoista vehnäpulliin. Sitä mahakipua ei kuitenkaan pysty kestämään ja olen onnistunut olemaan nelisen vuotta ilman mitään ratkeamisia. Tsemppiä kovasti! Ja kun tarpeeksi etsii, niin löytyy ne omat lempparit kauppojen gluteenittomilta hyllyiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pysyn vahvana :)
      Voi että, kurjaa kuulla että sullekin on käynyt näin juhlissa :/ tavallaan myös lohduttavaa, etten ole ainoa. Mutta oon monesti jo ennen tätä ruokavaliotani hämmästellyt, että "tavallisille" ihmisille on varattu juhlissa kymmeniä sortteja jotakin, sitten gluteenittomille vain joku ihan pieni juttu. minikokoinen, kuivannäköinen kakku tai jotain.

      Musta olisi mielenkiintoista kuulla, miten sä herkuttelet ja millasia välipaloja syöt esim. :)

      Poista
  3. suuressa tunnekuohussa kirjoitin sinulle äsken pitkän ja polveilevan kommentin, mutta ehdin onneksi järkevöityä hiukan ja päätyä pysyttäytymään lyhytsanaisena täällä toisen blogissa. samat asiat ovat täyttäneet minunkin mieleni viime aikoina, vaikken tiedä, saanko läheskään yhtä pahoja oireita kuin sinä. onneksi sain terveyskeskuksesta vihdoin sellaisen lääkärin, jolla on edes jotain halua auttaa. lyhyen tarkkailun jälkeen aloitettiin kilpirauhaslääkityskin, ja toivon enemmän kuin osaan sanoakaan, että se alkaisi auttaa ja että lääkäri pitäisi sanansa ja jatkaisi myöhemmin vatsaongelmien tutkimista. ehkä parhaat kommentit edellisiltä olivat kilpirauhasesta "et näytä vajaatoimintaiselta, ei kannata tutkia" ja vatsasta "olit muutamia vuosia sitten syömishäiriöhoidossa, en voi ottaa kantaa." anteeksi, kuka voi ja montako vuotta minun on odotettava?

    aina aika ajoin olen ajallut sinua siitä asti, kun kerroit täällä sairastumisestasi ja seurannut kuulumisiasi, välillä sydän kurkussa ja välillä onneksi hymyillenkin. toivon todella, että oloosi löytyy vielä joskus jotain helpotusta! en osaa edes kuvitella, kuinka paljon jatkuva fyysinen sairastaminen varmasti kuluttaa mieltä ja voimia. olen itse talvi-ihminen, mutta toivottavasti kevään lähestyminen tuo sinulle iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. höh, olisit vain kirjoittanut sen tunnekuohukommentin :)

      hyvä, että oot saanut tyroksiinin! toivottavasti oireesi alkaisivat helpottua. mulla siis myös tyroksiini ja vajaatoimintadiagnoosi, mutta annostus kaikista pienin.
      on kyllä todella törkeää noi kommentit, mitä oot saanu lääkäreiltä :o oon kuullut ennenkin, että entisten syömishäiriöisten nykyisiä vatsavaivoja ei tutkita menneisyyden perusteella. ihan hirveen törkeää! toivottavasti pääsisit ultraan ja mahdollisesti myös tähystykseen!

      voi, ihana että oot eläytynyt noin paljon mun tarinaani! ♥
      onhan mun vointi nykyään tosi hyvä verrattuna aiempaan. koen itseni terveeksi, jos ei nyt lasketa näitä pikkujuttuja. mutta on tää jättänyt paljon jälkiä muhun. pelkään nykyään aivan sietämättömästi lääkäriin menemistä ja oon menettänyt lähes kaiken luottamukseni julkiseen terveydenhuoltoon. ja ajatuksissa oma sairastelu on päivittäin. eniten suruna siitä, että vauva-aika meni täysin ohitse.
      kevät on mun lempivuodenaika, se tuo voimaa! :)

      pitääkin taas kurkata sun blogiisi pitkästä aikaa, ihana kun kommentoit!♥

      Poista
  4. Voi että, älä kuuntele syömishäiriön supatuksia! Olet varmasti kaunis ja täydellinen juuri noin <3 ymmärrän sinua. Olen itsekkin joskus oireillut ja viime kesänä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. 20kiloa lisää painoa oli mulle valtava shokki! Mutta oon alkanut selvitä siitä. Erikoisruokavalio tuo sulla tietenkin omat haasteensa, mutta oon varma että saat voimaa taas selvitä tuostakin. Ja että joskus joku saa tarinastasi tukea ja turvaa selvitä omien asioidensa kanssa. Minä ainakin olen monta kertaa samaistuessani ja rukoillessani puolestasi ajatellut, että onneksi on ihmisiä joilla sattuu ja tapahtuu samoja asioita. Ei tarvitse aina yksin tarpoa asioiden kanssa :)

    Sain muuten vihdoin väsättyä sen blogin, jonne kirjoitan hieman syvällisemmin. Taisin siitä sinulle joskus mainita. Tule ihmeessä vilkaisemaan, jos sinulla on aikaa :)

    http://iidailonaloh.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en kuuntele, en! kiitos paljon ♥ tunnen kuitenkin oloni epämukavaksi tässä painossa, joka nousi kilpirauhasen vuoksi.
      onko sulla laskenut paino lääkityksen aloituksen vuoksi? olis kiva tietää :) on kyllä aivan kamalaa, että on tämmönen sairaus, joka nostaa painoa!
      voi, ihana että oot rukoillut mun puolesta. kiitos siitäkin valtavasti ♥

      ai, pitääkin käydä lukemassa! kiva, että sait viimein uuden blogin :)

      Poista
    2. Hyvä hyvä <3 Nosiis silloinkun paino nousi niin sitä ei saanut millään pois, mutta kun alotin lääkkeet niin liikunta ja terveellinen ja monipuolinen ruokavalio näkyi painossa ja se on alkanut normalisoitua :) kaikki kilpirauhasen tuomat kilot ei ole lähteneet vielä, mutta pikkuhiljaa ilman edes mitään suurempia töitä. Oon jatkanut normaalia elämää, liikuntaa ja monipuolista ruokavaliota :) ei siitä kannata stressiä ottaa! Lääkkeet usein vievät kilpirauhasesta johtuvat kilot itsestään pois :) kiva jos käyt vilkaisemassa! :)

      Poista
  5. Mun mielestä vähä törkeää, että ei ota huomioon jonkun syömisiä, vaikka sulla on ihan hyvä syy olla syömättä jotain. Sama ku on kasvisyöjä eikä olisi mitään kasvisruokaa tarjolla ja saisi pelkkää salaattia. Syöminen on kyllä näitä elämän vaikeita asioita, mutta toivon että löydät tasapainon siihen ja keksit kaikkia hyviä ruokia vaikka helppoa se ei varmasti ole ! Tsemppiä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no on kyllä vähän :/ tavallaan ymmärrän sen hyvin, koska olin vähän jälkijunassa ilmoittaessani ruokavaliostani, taisi olla 3 päivää aiemmin.
      mäki todella toivon, että löydän tasapainon tämän suhteen. ehkä ajan kanssa. :) kiitos paljon! ♥

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.