perjantai 6. helmikuuta 2015

Talvensärkevä aurinko

epäesteettiset leivokseni

Eilen illalla sain ajatuksen leipoa Runebergin torttuja. Koko idea oli kuolla siihen, kun kaupasta ei löytynyt mantelijauhoa. Itkin jo sohvalla sitä, miten minulla ei ole oikeutta herkkuihin. Kunnes ihana mieheni lähti tahmeaan lumisateeseen ja palasi lähikaupasta mukanaan mantelirouhetta. Leipominen onnistui ja oli aika terapeuttista puuhaa. 

Tähtisilmä oli nukahtanut kymmeneltä, mutta heräsi siihen kun onnistuin kaatamaan kiehuvankuumaa sokerikuorrutetta päälleni, mieskin sai osansa. Tähtisilmä tassutteli keittiöön katsomaan puuhiamme. Nukuttamisesta ei tullut enää mitään: hän heräsi aina lähtiessäni huoneesta. Söin pari torttua unelias lapsi sylissä. Tuli kuvottava olo ahtaessani leivoksia itseeni kuin ahma. Poika nukahti kunnolla vasta kahdelta ja itse valvoin sokeriähkyssä neljään.
Tänään talvensärkevä aurinko paljasti vihdoin kehänsä pilvien takaa. Kävimme Tähtisilmän kanssa kaupassa, matkalla poikkesimme puistoon. Kotona syötin pienelle lounaan ja kokkasin itse riisiä ja possukasviskermakastiketta .

Nyt on keväinen mieli, vaikka kevät on vaarallista aikaa minulle. Toisaalta se on toivon aikaa ja serpentiininsekaisia muistoja rakastumisesta. Mutta siinä piilee uhkaavia muistoja nälästä.
Minun pitäisi käyttää lahjani johonkin järkevämpään. Tahtoisin puhua teille Jeesuksesta ja kuinka Hänen kirkkautensa tulee peittämään pimeimmätkin vuorenhaudat. Aikaa ei ole paljon. 

Vähän aikaa sitten näin ensimmäistä kertaa erittäin yksityiskohtaisen unen lopun ajoista. Uni oli ahdistava, ja sai minut pelkäämään. 
Mutta lopussa sain Jumalalta profetian: Jumala on meidän kanssamme vaikeinakin hetkinä. Jeesus voitti kuoleman, ja niin mekin voitamme, jos vain uskomme Häneen. 
Älä epäröi rukoilla Jeesusta murheen hetkinä. Hän tahtoo rakastaa sinua, koska hän on luonut jokaisen ihon uurteesi, jokaisen päiväsi. 

4 kommenttia:

  1. En ole ennen kommentoinut blogiisi, enkä ole muutamaan kuukauteen muistanut tulla lukemaan. Tänään ajatukseni harhautuivat kuitenkin sinuun ja tähän blogiin.
    Olen viime kuukausina ollut todella stressaantunut koska olen tehnyt todella paljon vääriä asioita, jotka olisivat voineet rikkoa ihmissuhteitani pysyvästi. Olen katunut ja nähnyt painajaisia. Olen rukoillut Jumalaa armahtamaan minua ja antamaan minulle uuden mahdollisuuden ja syntini anteeksi.
    Tosiaan luin kirjoituksesi uskostasi. Siinä kerroit miten Jumala vastaa rukouksiin ja armahtaa, ja se osui niin syvälle sydämeen että kyyneleet kirvelivät silmissä. Se että juuri tällaisena aikana pitkän tauon jälkern luen blogiasi, ja kirjoitit juuri asiasta joka koskettaa minua, ei vaan voi olla sattuma. Uskon, että Jumala johdatti minut tänne jotta voisin lukea mustaa valkoiselta, että Hän kyllä kuulee rukoukseni. Anteeksi sekava kirjoitus mutta tiedän että ymmärrät mitä ajoin takaa. Siunausta ja kiitos, että jaat nämä kirjoitukset ja unet jotka Jumala sinulle on antanut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, mahtavaa että tekstini kosketti sua ajankohtaisesti! <3 varmasti Jumalan johdatusta se olikin. :) tämmöisten kommenttien takia mä koen, että mun teksteillä on merkitystä ja että nimenomaan Jumala koskettaisi ihmisiä.
      Voisin itse asiassa jakaa tuon uneni vielä tarkemmin tänne, jos kiinnostaa :) johonkin postaukseen. Sulla on sydän paikallaan Jumalaa kohtaan, kun tunnustit syntisi. Jumalaan kannattaa turvautua ihan koska vain, hän kyllä kuulee jokaisen ajatuksesikin. Jeesus olkoon sun ja läheistesi kanssa iankaikkisesti <3

      Poista
  2. Kiitos, että jaoit tämän! Minua liikuttaa kovasti, miten kauniisti puhut Jumalasta.

    Minulla on viimeiset puoli vuotta ollut todella vaikeaa eikä ole ollut vielä päivääkään, kun en olisi miettinyt päätäni puhki mieltäni painavista asioista. Kaikki lähti siitä, kun pitkäaikainen ystävyyssuhteeni ajautui kriisiin ja mieleeni tulvivat vanhat, osin käsittelemättä jääneet kipeät ihmissuhdekokemukset. Tunsin oloni välillä todella epätoivoiselsi pyytäessäni Jumalaa apuun. Nyt olen siirtymässä aivan uudelle tasolle. Vasta nyt alan näkemään sen kaikista syvimmän ja perustavanlaatuisimman kipupisteeni. Se on ollut aina osa minua, mutta en ole vain koskaan halunnut myöntää sitä edes itselleni. Ymmärrän kuitenkin, että kelpaan jo nyt vioistani huolimatta Jumalalle. Olen Hänellä tärkeä juuri sellaisena kuin olen. En itse itseäni voi pelastaa, vaan Jeesus tekee sen. Hän muuttaa minut.

    - Karoliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanista sanoistasi <3 :)
      Onpa ikävää, että teille sattui ystävyydessä tällainen kriisi. Ei ehkä tunnu vielä siltä, mutta tämäkin haava, joka suhun on tehty, vahvistaa sua. Oon itsekin joutunut huomaamaan, että pienetkin vastoinkäymiset osuu juuri syvimpään kipupisteeseen. Siihen, johon palaa aina uudelleen.
      Mutta sä oot jo todella pitkällä, mikä näkyy sun viimeisistä lauseista. Niin kuin Jesajan kirjan jossain jakeessa sanotaan: "he nousevat siivilleen kuin kotkat". Tällä tarkoitaan uskossa vahvoja ja siinä pysyviä. Säkin nouset vielä kotkan lailla. Jeesuksen avulla. Rukouksen. Ilman Jumalaa me ei pystytä mihinkään. Mä muistan sua rukouksissa. <3

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.