tiistai 10. helmikuuta 2015

Uni

Haluan jakaa teille uneni, josta puhuin viime postauksessa. Kyseessä on aika erikoislaatuinen, lopun aikoihin liittyvä uni.
"Tapahtumapaikka oli Helsinki, jossain vanhojen raunioiden luona. Elettiin lopun aikoja, ja Suomessa olivat alkaneet kristittyjen vainot. Joka puolella ratsasti päättäjiä/tuomareita; joka toisella oli valkoinen ratsu ja joka toisella musta. Hevosten silmillä oli mustat laput.

Olin keskellä uskovien joukkoa raunion sisällä, se oli suuri kivitasanne maanpinnan yläpuolella. Yhtäkkiä eräs tuomari ratsasti alapuolelle ja heitti joukkoomme vaaleanvihreän lapun. Lappu tuli minua kohti ja otin sen kiinni, vaikka tiesin ettei se lupaisi hyvää. Päättäjä pyysi lukemaan ääneen, mitä lapussa luki. Siinä oli jotain kuvioita ja tekstiä, jossa luki jotain tämänkaltaista: "Sinua kidutetaan Jumalasi edessä. Huuda Jumalasi nimeä niin katsotaan, vastaako hän huutoosi."


Juuri silloin osalle uskovista ilmestyivät puiset ristikorut kaulaan. Kaikille niitä ei kuitenkaan ilmestynyt, ja rukoilin Jeesuksen nimeen armahdusta näille uskoville (varmaan muutkin rukoilivat). Osa sai ristin, mutta pieni osa ei kuitenkaan saanut. Olin itse todella hämmentynyt rististä kaulastani, koska oikeassa elämässänikään en ole saanut pelastusvarmuutta sydämeeni.


Sitten minut vietiin torniin. Tornin huipulla rukoilin Jeesusta pelastamaan minut kuolemalta, vaikka samalla totesin, että olen valmis kuolemaankin puolestasi. Ylistin Jumalaa ja puhuin kreikaksi kielillä (en osaa oikeasti puhua kielillä). Huusin jotain Adonaj, adonaj (hepreaksi: Herrani/Jumalani).


Jouduin ahtaaseen metalliseen putkeen, jossa oli piikkejä. Kipu oli voimakasta, ja piikit raatelivat reisiäni. Lopuksi suuret naulat lävistivät ylävartaloni, mutta en tuntenut enää kipua. Tiesin, että tähän kuolisi.


Kun putosin alas, en tiennyt, olinko elossa vai kuollut. Katsoin reisiäni ja näin niissä hyvin pieniä arpia. Ymmärsin Jeesuksen pelastaneen minut kuolemalta. 


Seuraavaksi minut vietiin vankilaan, joka oli rakennettu ulos raunioihin. Vankilassa oli muitakin uskovia ja tunnelma oli synkkä. Mutta tavallaan siinä oli jotain valonkirkasteista. Olimme menossa kaikki Jumalan luokse."

Herättyäni avasin Raamatun satunnaisesta kohtaa. Vastaan tuli Danielin kirjan lisäykset (apokryfikirja) luku A. 

Tarinassa eräs nainen nimeltään Susanna tuomitaan kuolemaan. Hän kuitenkin pelastuu, koska huutaa Herraa avukseen: "Kaikki koolle tulleet alkoivat huutaa suureen ääneen ja ylistivät Jumalaa, joka pelastaa ne jotka panevat toivonsa häneen."

Uneni merkitys on tämä: Jumala on meidän kanssamme suurimpien kärsimysten aikana. Tietysti jatkuvasti arjessa, mutta erityisesti lopun aikoina. Sairauksien, syöpien ja kuoleman kuulanraskaissa hetkissä. Raamatun Susannaa luonnehditaan "jumalaapelkääväksi", jota olen itsekin. Mutta tämän unen jälkeen minulla on ollut yllättävän rauhallinen olo.

Lopun aikoja ei tarvitse pelätä. Jumala pitää huolen sinusta, jos olet avannut sydämesi Hänelle ja tunnustanut Jeesuksen Herraksesi. Jumala ei vaadi sinulta suorituksia (lue Raamattua kaksi tuntia päivässä, rukoile viisi kertaa jne) vaan aitoa uskoa ja luottamusta Häneen.

Koen että tehtäväni on jakaa asioita teille, jotka ette vielä ole löytäneet Jeesusta, jotka ehkä jopa vihaatte uskontoja ja kristinuskon Jumalaa, jotka etsitte Jumalaa, muttette löydä. Tietenkin myös niille, joilla on jo suhde Jumalaan. 
Voin kertoa, että minäkin vihaan uskontoja. En koe olevani missään uskonnossa, vaikka pintapuolisesti katsottuna olen. Uskon vain Jeesukseen.

Jokaiselle ihmiselle Jumala on luonut aikataulunsa. Hän kutsuu sinua ajallaan luokseen. Yleensä Jumala toimii ihmisten kautta; ole siis katse avarana kaupungilla kävellessäsi.

Ja jos joku löytää hauraankin toivon kiven elämäänsä tekstieni kautta, olen siitä äärettömän onnellinen.

Edit: Noin vartti tämän julkaisun jälkeen koneeni alkoi yhtäkkiä toimia 8 kuukauden hiljaiselon jälkeen (en edes koskenut siihen). Sattumaa vai ei?

16 kommenttia:

  1. Vaikuttava kokemus, toden totta. Itse taidan hengellisesti elää jotakin lamakautta, on kuin uskoni olisi hävinnyt jonnekin kaiken alle, ja vain välillä muistuttelisi olemassaolostaan. Mutta kyllä se siellä on. Aina on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi jännä uni. :)
      Mullakin on välillä näitä lamakausia, mutta sitten tartun taas uskoon uudelleen.

      Poista
  2. Kiitos "yhteisestä" matkasta, minun lukemiseni loppuu tähän, tätä kaikkea Jeesus hömppää on blogissasi nykyään ihan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi. :)
      Harmi, että blogini ei enää vastaa odotuksiasi.

      Poista
  3. En muista oonko koskaan kertonu sulle, että erosin nuorena mun silloisesta pitkäaikaisesta poikaystävästä sen takia kun hän ei hyväksynyt sitä kun olin mukana vapaa- seurakunnan jutuissa ja niin.

    Oon edelleen mukana. Mutta omalla hiljaisella tavalla. Elämä kantaa. Hetki kerrallaan. Uskon niin. Meistä pidetään kyllä huolta. Aikansa kullakin. Jos ei täällä, niin tehtävä täällä on suoritettu. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et oo kertonut. :/ Ikävää, että hän oli niin suvaitsematon. Mutta hienoa kun olit rohkea ja uskalsit erota hänestä, etkä taipunut hänen tahtoonsa ja eronnut seurakunnasta.

      Jumala pitää huolen jokaisesta. <3 Jumala kantaa sun kipua ja kärsimystäsi. Jumalan valtakunnassa ei ole enää sairautta. Se on lohduttava ajatus.

      Poista
    2. Eikö Raamattu muutenkin sano, ettei ole hyvä alkaa uskosta osattoman tai eriuskoisen aisapariksi? Asia tosin tuskin on näin yksinkertainen, koska olen kuullut paljon tapauksia, joissa puoliso on myös kääntynyt uskoon. Kannattaa siis kuunnella Jumalan ääntä ja, mikä on Hänen tahtonsa.

      Minä en voisi kuvitella meneväni ainakaan naimisiin vannoutuneen ateistin kanssa. Usko on kuitenkin niin suuri osa minua, ettei hän mitenkään pystyisi ymmärtämään minua kunnolla. Ja toki haluaisin keskustella uskon asioista myös puolisoni kanssa. Mutta kuten sanoin, en voi tietää, mitä Jumala on valmistellut minua varten. :)

      - Karoliina

      Poista
    3. Niin Raamattu tosiaan sanoo. Oikeastaan kielletään menemästä naimisiin uskottoman kanssa. Mutta niin, tosiaan uskon myös, ettei asia ole niin itsestäänselvyys.
      Oma mieheni oli tavatessaan ateisti/agnostikko (ei kuitenkaan kieltänyt minua puhumasta uskon asioista). Ja nyt hän on uskossa. Meidän kohtaamisemme oli sekunneista kiinni, joka tuntui väkevältä Jumalan johdatukselta.

      Jumala tulee näyttämään sinullekin oikean kumppanin. Mikään ei tosiaan ole parempaa kuin myös uskossa oleva mies, jonka kanssa voi jakaa yhteisen arvomaailmansa. :)

      Poista
  4. Oon lukenut tän sun blogin ties kuinka monta kertaa läpi ja en voi todeta muuta kun että oot saanut suuria lahjoja Jumalalta. Sun tapas kirjoittaa runoja ja tekstejä on kauneinta mitä oon lukenut, se tuntuu sydänjuurissa asti. Jumala selvästi puhuu sun kauttas. En tiiä ymmärrätkö vielä itsekään millaisiin mittoihin noi sun lahjat voikaan kasvaa, kun vaan uskallat käyttää niitä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, ootpa tehny kovan työn, kun oot lukenu mun blogin useaan otteeseen läpi! :)
      Kiitos aivan hirveästi ihanista sanoistasi. En ole pitkään aikaan saanut näin ihanaa kommenttia. :) Sain taas motivaatiota ja uskoa, että ehkä mä sittenkin osaan kirjoittaa (oon aika epävarma mun lahjoista).

      Poista
    2. Kyllä sä osaat! Ja ole hyvä vaan, kyllä näin kauniita tekstejä mielellään lukee vaikka tuhat kertaa! Osittain myös siksi että jotkut sun runot on kuin suoraan omia ajatuksia puettuina sanoiksi, kun oon kamppaillut samojen syömisongelmien kanssa kun sinä. Mutta jatka ihmeessä, kirjoittaminen on selvästi sun juttus ja Jumalan antama lahja! <3

      Poista
    3. Kiitos vielä niin paljon! <3
      Toivottavasti oot selättänyt syömisongelmat. Ne vie koko elämän pois, kuten oot varmasti huomannut.
      Lahja tämä tosiaan on Jumalalta.
      Paljon voimia ja aurinkoa sun päiviisi! <3 :)

      Poista
  5. Ihanaa rehellistä tekstiä uskonasioista :) Hienoa työtä ja mahtavaa, että puhut näistä näinkin suoraan <3 Inhottavia kommentteja saattaa tulla, mutta yritä olla välittämättä. Työsi tullaan varmasti palkitsemaan.
    Löysin vasta nyt sinun blogisi ja jään kyllä seurailemaan :) Itse myös uskossa ja se antaa jokaiseen päivään voimaa. Niin ja mielettömän ihanan unen olet saanut<3 Lopunaikoja odotellessa :)

    Ps. Myös itselläni on anoreksia taustaa ja minulla 12/13 syntynyt tyttö :)

    Siunausta suuren halin kera<3

    VastaaPoista
  6. sä näet unia jumalasta koska luet paljon raamattua ja haluat nähdä niitä. sun kirjoituksen lahja tai mikään muukaan ei ole jumalalta vaan itsesi harjoittamaa. jumala tuskin korjaa tietotekniikkaakaan. minunkin vuosien lukemiseni päättyy tähän, kaikkea hyvää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon pahoillani, etten voi miellyttää kaikkia blogillani. Tämä on blogi elämästäni ja usko kuuluu siihen vahvasti, on kuulunut jo pitkään. Toivon sinulle kaikkea hyvää, kiitos näistä vuosista. <3

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.