keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Valo laskeutuu mereen

Tänään on helpompi hengittää, vointini on parempi.
Oireet ovat olleet pahemmat kuin koskaan viimeiset 1,5 viikkoa, sietämättömiä rinta-ja selkäkipuja jatkuvan röyhtäilyn ja ajoittaisen oksentelun kanssa. Toisinaan kaikki on liikaa, tuntuu etten jaksaisi enää päivääkään sairauteni kanssa. Olen kysynyt miksi tuhat kertaa saamatta vastausta. Tuntuu, että niin monella ikäiselläni ei ole samanlaisia murheita. Sairauteni tulehduttaa välit toisinaan myös mieheeni enkä jaksa pitää ystäviin kunnolla yhteyttä.

Mies lähti viikoksi reissuun, ja tuntuu raskaammalta. Kun itkin eteisessä oven kolahduksen jälkeen, kerroin Tähtisilmälle, miksi itken.
"Koska isi lähti ulkomaille ja äidillä on isiä ikävä, mutta isi tulee onneksi pian takaisin."
Poika tuli halaamaan minua kovaa, ja joskus tuntuu siltä, että lapsi on vahvempi kuin minä itse.

Jumala on kuitenkin niin ihmeellinen, että osaa laskea valon mereen pimeimpinäkin hetkinä. Ystävä, josta olen kirjoittanut blogiini, joka vain katosi murtaen mieleni meritähtihiekaksi, palasi takaisin elämääni. Se ei olisi tapahtunut ilman kärsimystäni. Jos en olisi yhden valvotun yön jälkeen laittanut itkuhorteessa hänelle viestiä nähtyäni hänen tuoreen päivityksensä Facebookissa, en olisi saanut häneen yhteyttä. Se oli kiinni pienestä hetkestä. Hän lupasi tulla tapaamaan minua kahden vuoden tauon jälkeen, mutten tiedä tuleeko hän. Mutta ainakin tiedän, ettei ystävyytemme ole hiipunut.

Elämä loppuu aina silloin kun alkaa uusi jakso. Minulle nämä pysähtymiset ovat raastavia. Juuri kun on tottunut nykyiseen elämäntilanteeseen, on alettava valmistautumaan uuteen. Kaikki tuore on aina pelottavaa, koska se on koskematonta.
Meillä on edessä pian muutto isompaan asuntoon, jotta Tähtisilmä saa oman huoneen. Ja vaikka kuinka olen halunnut tästä karmivasta lähiöstä rauhallisempaan talonyhtiöön, en tahtoisi lähteä. Ihminen kasvaa kiinni juuriinsa, ja minä olen kasvanut näihin ruusunmarjapensaisiin, lähikauppoihin, jotka ovat lähes yöhön asti auki, suruhuulisiin ihmisiin joilla on aidot sydämet, ystäviin, moottoritien taukoamattomaan virtaan, kimalaiskuhinaisiin puutarhapalstoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.