lauantai 11. heinäkuuta 2015

Kuulumisia

Vaihdoimme Tähtisilmän kanssa maisemaa asvalttilähiöstä keskelle peltoa ja metsiä, joissa tallustavat mesikämmenet. Isovanhempien luokse.
Olen ollut levänneempi enkä tarvinnut päiväunia, kiitos kotitöiden ja ruoanlaiton tekemättömyydelle. Toisaalta taas ahdistunut ruoasta enemmän, sillä onhan tämä ympäristö, jossa kaikki sai räjähtävän alkunsa tehdessäni vatsalihaksia metsän varjossa, muurahaiskuhinassa.
Mutta kun pääsen kotiin, jossa mies paistaa iltaisin pekonia ja munia luoden rutiinillaan minulle turvallisuuden tunteen, olen jo vapautunut. Voin syödä kaikkea alkaen kasvissosekeitosta makaronilaatikkoon vailla ahdistusta.

Viime yön jäljiltä olen aika väsynyt, valvoin aamuyöhön saamatta unta. Olin syönyt lounaalla lohisalaatin ja päivälliselläkin vähemmän kuin pitäisi, ja se näkyi heti unettomuutena. En enää leiki syömisten kanssa, lupaan. Ja kuten sanottuna, kotona asiat ovat taas niin kuin ennen.

Syksy stressaa. Tulossa on paljon elämänmuutoksia, muutto ja yliopiston kurssien tekeminen kotoa käsin. Olen aivan sekaisin pelkästä ilmoittautumisesta, kaikki opiskelujärjestelmät ovat unohtuneet parin vuoden tauon aikana. Ehkä selviän.
On vain luotettava Jumalaan ja siihen että terveys kestää.

Yhdeksän päivää erossa raķkaasta silppuaa sydäntä. Mutta toisaalta kaivaa kadoksissa olleen arvostuksen toista kohtaan. Ja ikävän, koska arjessa ei ehdi juuri kaipaamaan.
En malta odottaa, että pääsen siipiesi suojaan, jotka ovat tatuoitu käsivarsiisi. Ja unohtumaan helmenkalastajasilmiisi.

Ps. Vastasin kommenteihinne vihdoin, käykääpä lukemassa vastaukset.
Pps. Otan lämmöllä vastaan postaustoiveet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.