keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Uusi alku


Uusi koti, uusi alku. Kaikki vaikuttaa lupaavalta. Aluksi en iloinnut asunnosta sen pienen koon vuoksi suhteessa kolmioon, mutta nyt nautin suuresta keittiöstä ja ikkunoista, pienestä lastenhuoneesta, saunan lämmöstä, tuikihiljaisista naapureista ja idyllisestä kerrostaloalueesta.
Kukaan ei enää järjestä huumebileitä alakerrassa, huuda seinän takana "ettekö te nyt vittu osaa" urheiluottelulle, sammu ulko-ovemme eteen niin etten pääse Tähtisilmän kanssa ulos, hätälukitse hissiä tahallaan kerrosten väliin ollessamme hississä tai heitä roskapusseja rappukäytävään.

Entisessä kodissani en voinut olla leikkipihalla pojan kanssa, koska piha oli täynnä mulkoilevia maahanmuuttajia, huutelevia alkoholisteja tai muuten hämäriä tyyppejä. Tämä alue on muutaman sadan metrin päässä slummialueesta, mutta kuin toinen mantere. Naapureiden parvekkeet kilpailevat kiemurtelevilla karnevaaleillaan, ja kaikki sanovat ohikulkiessaan hei.

Pakatessani tavaroita ennen muuttoa sormiini eksyi tekstinkappaleita. Tekstejä, jotka on kirjoitettu vuosina 2010-2011. Ihminen, joka saapui elämääni kuin kaukaa siintävä majakanvalo. Ihminen, jota en ajattele enää, mutta josta nään unia. Ihminen, joka puristi minusta kaikki lihat jättäen jälkeensä kalkkisen kuoren. Ja unissa hän on aina kaunis, aina yhtä kaunis, kaikki paha on hävitetty. Jospa joskus olisin vapautettu muistoista, neulanteristä.


Haluaisin pysäyttää ajan. Nyt on kaikki hyvin. Kuitenkin edessä olisi vielä yksi tentti, en vain tiedä, mistä löydän aikaa lukea.
Haluan saada kaikki tavarat järjestykseen ennen synnytystä. Haluaisin kirjoittaa enemmän, askarrella joulukortit ja tehdä ensi kertaa itse piparkakkutaikinan. Motivaatio opiskeluun on nolla.

Olen ollut yli viikon sitkeässä flunssassa. Muuttokin meni kipeänä ollessa. Hunajasta, inkivääriteestä ja tyrnimehusta huolimatta flunssa jatkuu.

Onko siellä muita vastaavassa taudissa olevia/olleita?

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäivänä


Kun tulin kertomaan työpaikallesi, että sinusta tulee isä, olit meistä vahvempi. Otit minut kainaloosi työpaikan kellarissa, kivisellä sohvalla, ja pujotit kyyneleeni nimettömääsi sanoen kyllä me selvitään. Annoit päätöksen minulle päättää raskauden kulusta, olemattomasta, joka hehkui vasta viivoina tikussa. Tiesin kuitenkin, ettet olisi halunnut minun päätyvän aborttiin. Olithan jo muutamien päivien tuntemisen jälkeen sanonut, olisipa meilläkin sellainen pieni.

Sellainen pieni pyrki ulos kohdustani kesällä, eikä se aluksi rääkynyt kuin pöllönpoikanen, vaan hengitystiet oli avattava kaulan ympärille kiertyneen napanuoran vuoksi. Muistan kosteat poskesi, ja kuinka katsoimme toisiamme, ja kuinka silloin alkoi rakkaus vasta tuntui koko ruumiissa asti ja sitä helähti lattialle, seinille, verhoihin. Huoneessa oli hartauden, uuden elämän kosketusta.

Ensiviikkoina vauva nukkui rintasi päällä, sitterissä keinuttavan jalkasi mukana samalla kun pelasit peliä. Isyys oli piirretty käsivarsiisi niin kuin tatuoinnit, tiesit kuinka vauvaa pidellään ja syötetään, osasit luonnostasi, liikkeesi olivat tasavarmoja.

Vastapuolinen rakkautenne alkoi ensihymystä, ovenkolahduksesta iltaisin, kun vauva ryömi eteiseen sinua vastaan, myöhemmin konttasi, tepasteli ja halasi. Pari kuukautta sitten poika oppi sanomaan "titti", ja siinä on äänensävyssä on aina riemua. Teidän välillänne sitä on aina. Kosketa kattoa-leikissä ja autoleikeissä, illan kylpyhetkissä.

Kun tein toisen positiivisen testin, tällä kertaa oman kodin vessassamme, ja tulin näyttämään sinulle tikkua, sanoit taas että me selvitään ja kaappasit syliin. Siitä lähtien et ole unohtanut sivellä vatsaani, olet aina läsnä, vaikka olisit kuinka väsynyt ja työn kuormittama. Juttelet vauvalle mahan läpi, ja tiedän että rakastat jo nyt.

Leivoimme Tähtisilmän kanssa sinulle unelmatortun, ostimme kaupasta lahjat, poika piirsi erivärisiä ympyröitä korttiin, laitoimme aamupalan valmiiksi, ja herätimme sinut puoli kahdelta kolmantena isänpäivänäsi. Ulkona pilvet ropisivat, mutta meillä oli kynttilä, josta kajasti punaista valoa, joulun tuntua.
Olit ansainnut kaiken sen. Kaiken sen, mitä kukaan muu ei voisi korvata.