sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäivänä


Kun tulin kertomaan työpaikallesi, että sinusta tulee isä, olit meistä vahvempi. Otit minut kainaloosi työpaikan kellarissa, kivisellä sohvalla, ja pujotit kyyneleeni nimettömääsi sanoen kyllä me selvitään. Annoit päätöksen minulle päättää raskauden kulusta, olemattomasta, joka hehkui vasta viivoina tikussa. Tiesin kuitenkin, ettet olisi halunnut minun päätyvän aborttiin. Olithan jo muutamien päivien tuntemisen jälkeen sanonut, olisipa meilläkin sellainen pieni.

Sellainen pieni pyrki ulos kohdustani kesällä, eikä se aluksi rääkynyt kuin pöllönpoikanen, vaan hengitystiet oli avattava kaulan ympärille kiertyneen napanuoran vuoksi. Muistan kosteat poskesi, ja kuinka katsoimme toisiamme, ja kuinka silloin alkoi rakkaus vasta tuntui koko ruumiissa asti ja sitä helähti lattialle, seinille, verhoihin. Huoneessa oli hartauden, uuden elämän kosketusta.

Ensiviikkoina vauva nukkui rintasi päällä, sitterissä keinuttavan jalkasi mukana samalla kun pelasit peliä. Isyys oli piirretty käsivarsiisi niin kuin tatuoinnit, tiesit kuinka vauvaa pidellään ja syötetään, osasit luonnostasi, liikkeesi olivat tasavarmoja.

Vastapuolinen rakkautenne alkoi ensihymystä, ovenkolahduksesta iltaisin, kun vauva ryömi eteiseen sinua vastaan, myöhemmin konttasi, tepasteli ja halasi. Pari kuukautta sitten poika oppi sanomaan "titti", ja siinä on äänensävyssä on aina riemua. Teidän välillänne sitä on aina. Kosketa kattoa-leikissä ja autoleikeissä, illan kylpyhetkissä.

Kun tein toisen positiivisen testin, tällä kertaa oman kodin vessassamme, ja tulin näyttämään sinulle tikkua, sanoit taas että me selvitään ja kaappasit syliin. Siitä lähtien et ole unohtanut sivellä vatsaani, olet aina läsnä, vaikka olisit kuinka väsynyt ja työn kuormittama. Juttelet vauvalle mahan läpi, ja tiedän että rakastat jo nyt.

Leivoimme Tähtisilmän kanssa sinulle unelmatortun, ostimme kaupasta lahjat, poika piirsi erivärisiä ympyröitä korttiin, laitoimme aamupalan valmiiksi, ja herätimme sinut puoli kahdelta kolmantena isänpäivänäsi. Ulkona pilvet ropisivat, mutta meillä oli kynttilä, josta kajasti punaista valoa, joulun tuntua.
Olit ansainnut kaiken sen. Kaiken sen, mitä kukaan muu ei voisi korvata.

4 kommenttia:

  1. ♥ kunpa voisin tavata teidät jonain päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon samaa <3
      Harvemmin tulee käytyä Itä-Suomessa päin, mutta lupaan ilmoittaa jos tulen käymään :)
      Kerrohan säkin, jos eksyt pk-seudulle <3

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.