lauantai 19. joulukuuta 2015

Jääkukkasia


On torstaiaamu. Rautatieasema tuoksuu paahdetuilta kahvipavuilta ja partavedeltä. Olen nukkunut ehkä puoli tuntia viime yönä ja stressannut kuudelta soivaa kelloa.

Asiat menivät todella nopeasti sitten viime terveyskeskuskäynnin, vaikkei löydös ollut kuin punoittava kurkku. Kiireellinen lähete silmäpoliklinikalle, ja vajaa vuorokausi lähetteen tekemisestä, olen jo matkalla sinne.

Harhailen hetken Meilahden sairaala-alueella korkeiden rakennusten keskellä. Sade on niin tiheää, että sen voisi puhkaista kuin kylmän kalvon. Lätäköissä lepää jääkukkasia.

Siristelen silmiäni näkötestissä. Lievää tarvetta silmälaseille olisi, lääkäri toteaa. Sitten lääkäri tiputtaa silmiini ihmeellisiä tippoja, jotka värjäävät näkökentän keltaiseksi. Tuntuu ahdistavalta. Silmiäni tutkitaan laitteella, kirkkaalla valolla, katso oikealle, vasemmalle.

Lopulta lääkäri sanoo, ettei hän keksi muuta toisen silmäni sumeudelle kuin raskauden aiheuttama kyynelnesteen koostumuksen muutos. Mitään näkyvää vikaa silmässä ei ole. Jos oire jatkuisi synnytyksen jälkeen, täytyisi hakeutua uudestaan lääkäriin.

Astelen helpottuneena ulos polilta. Uinun silmät auki raitiovaunun hyrinässä. Vaikka on hieman vaikea nähdä, ja kurkkuun koskee joka nielaisulla, minulla on turvallinen olla. Ehkä synnytyksen jälkeen oireet poistuvat.

Kotona poika tarrautuu kaulastani kiinni ja nuolaisee nenänpäätäni.
"Äiti."
Jos jotakin haluan muistaa elämästä, niin sen miltä tuntuu rakastaa. Kuinka hyvältä tuntuu nukahtaa päiväunille lapsen untuvaposkea vasten. Kuinka suloiselta hän näyttääkään asetellessaan pallokoristeita pipariin.
Miten tasaisesti taivas jälleen sulkee verhonsa, ja värivalot kylpevät kruunuissaan.


5 kommenttia:

  1. Tiedän, miten inhottavaa on, kun silmänpohjaa katsotaan ja kuvataan. Laajennustippojen takia valo tuntuu entistäkin kirkkaammalta.

    Joudun käymään joka vuosi kontrollikäynneillä. Minulla oli alle vuoden ikäisenä verkkokalvosyöpä, jonka toinen silämäni on jouduttu poistamaan. Toista ei onneksi tarvinnut, mutta se pitää tarkistaa joka vuosi.

    Jospa oireet poistuisivat! Älä ole huolissasi: Herra on sinun kanssasi kaikki päivät maailman loppuun saakka. <3

    - Karo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, oletpa joutunut kokemaan paljon. Varmaan aika harvinainen tuo syöpä. Hyvä, että sitä kuitenkin kontrolloidaan varmuuden vuoksi. Näetkö vain yhdellä silmällä siis?

      Joo, se oli aika epämukavaa. Mulla jätettiin kuitenkin antamatta joitain toisia, mustuaisia laajentavia tippoja, raskauden vuoksi.

      Kiitos sanoistasi. :)
      Niin on Kristus myös sinun kanssasi joka hetkenä. <3

      Poista
    2. Joo, on harvinainen. Retinoblastoomaan sairastuu Suomessa keskimäärin vuodessa kolme lasta. Minun sairaustyyppini on ikävä kyllä periytyvää laatua ja lisää riskiä sairastua johonkin muuhun syöpään vanhemmalla iällä.

      Näen siis vain yhdellä silmällä. Toinen on proteesi. Ei se vaikuta juurikaan elämään, kun en muista aikaa, kun vielä näin kahdella silmällä. Syvyysnäköä minulla ei ole, joten saatan joskus esimerkiksi törmätä vahingossa ovenkarmeihin.

      Onneksi vanhempani eivät ole koskaan rajoittanut elämääni tämän takia. :) Olen aina kertonut tosi avoimesti sairaudestani, joten minua ei ole juurikaan kiusattu silmieni takia.

      - Karo

      Poista
  2. Onpa hyvä, ettei löytynyt mitään vakavaa. Toivottavasti ei jatkossakaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! :)
      Oon tyytyväinen, et menin kuitenkin ja heti tutkittiin. Saa viettää joulun rauhassa turhalta pelolta. :)

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.