tiistai 15. joulukuuta 2015

Tähti


Eilen, jälleen unettomana yönä mietin, etten voi enää odottaa. Terveys ei ole kunnossa. Tänä aamuna soitin toisesta sumeasta silmästä ja toispuolisesta kurkkukivusta ja sain ajan tälle viikolle.

Kynnys avun hakemiseen on kasvanut vuoren korkuiseksi. Mieleeni muistuu viikottaiset, turhat lääkärissäkäynnit, ja lopulta tunnelmallisessa huoneessa istuminen diagnoosilla somaattinen oireilu. Villatakkiin kääriytynyt psykiatrinen sairaanhoitaja kysyy, miten minä voin, äänessä on kynttilän lepattavaa rauhaa.

Viikkojen odotus psykiatrin arviota, kunnes psykiatri ilmoittaa, ettei minussa olekaan psyykkistä vikaa.
Taas aika omalle lääkärille, lisää näyteputkia laboratoriossa, enkä kykene odottamaan tuloksia, koska vointi romahtaa seuraavana aamuyönä, leposyke 160. Yhtäkkiä ympärilläni ovat keltapunaiset ensihoitajat, paljon johtoja, piuhoja, kuume mitataan korvasta, naps. Ja vielä silloinkin purkkaa jauhava tyttö mainitsee masennuksen vaihtoehtona.

Iltapäivällä taivas ui toisenlaisessa valossa, kun lääkäri soittaa, että verikokeissa on niin paljon sekavuutta, että lähete sisätautipolille lähtee heti. Puolen tunnin päästä hoitaja soittaa, kirjoittaa tyreostaatteja, ja kertoo, että sinulla on kilpirauhasen liikatoiminta.

Enkä ole hullu, vaikka minut uskoteltiin niin luulemaan monen kuukauden ajan. Siksi on hankalaa enää luottaa lääkäreihin ja soittaa edes aikaa. Mutta tänään tein sen, ja se on ensiaskel; varovainen ja keveä.

Tänään kävin myös tenttimässä viimeisen tentin yliopistolla. Olen ylpeä itsestäni, että olen kotiäitiyden ohella tehnyt syksyn aikana kaksi kurssia, molemmat vielä suhteellisen hyvin arvosanoin, vaikka tavoitteena oli läpipääsy.

Elämä on nuollut viiltohaavoja iholleni viime aikoina. Mieheni kanssa kaikki on tällä hetkellä kuin tuoksuva mistelinoksa, mutta sukulaissuhteet ovat hieman vereslihalla. Henkisiä hyökkäyksiä ja pahoja sanoja, epävarmuus joulun vietosta.

Pahimpana hetkinä olen muistanut: en ole yksin. Olen melkein unohtanut kilpeni, Jumalan.
Hän, joka on salattu, silti niin näkyvä. Hän, jolle syttyi topaasintulinen tähti majatalon ylle.



19 kommenttia:

  1. Tsemppiä paljon <3 toivottavasti asiat selviävät!

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Oon lukenut pitkään blogiasi ja tosi skeptisenä noita Jumala juttuja aiemmin. Alussa jopa, mikä nykyään hävettää suuresti, ne nauratti.
    Sitten kirjoitit rukoilemista ja Jumalan löytämisestä ja "eksyin" kokeilemaan rukoilua, kun syömishäiriön kanssa oli vaikein aika. Rukoilin apua ongelmaan ja kuin ihmeen kaupalla sen sain, sillä hetkellä olin jo unohtanut aiemman rukoukseni, mutta kun asia selvisi eka ajatukseni oli: "Hän kuuli minut" ja minut valtasi merkillinen rauha. Joten kiitos sinulle. Nykyään ahdistuksen iskiessä pahana, saan voimaa rukoilusta ja ymmärrän vihdoin mitä tarkoitit. Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Aivan mahtavaa kuulla! :)
      Et varmasti ole ainut, joka on nauranut Jumala-jutuilleni. Jotkut ovat sen takia lopettaneet blogini lukemisen. Jos kertoisin, että saan rauhaa buddhalaisuudesta tai jostain muusta uskonnosta, vastaanotto olisi varmasti positiivinen. Mutta sanassa Jeesus on sellaista, joka saa ihmiset jopa vihaamaan. Johtuen siitä, että Paholainen yrittää tehdä kaikkensa, ettei kukaan vain pelastuisi tai rukoilisi Israelin Jumalaa.

      On tosi hienoa, että Jumala vastasi rukoukseesi ja olet saanut rukoilusta voimaa. Itse asiassa Jumala kertoi mulle, että nyt pitäisi taas kirjoittaa blogiin enemmän uskon asioita, koska se tuottaa hedelmää tiettyjen lukijoiden sydämissä. Tää sun kommentti oli kuin vastaus siihen. <3

      Jumala tulee vielä
      parantamaan sut syömishäiriöstä. Kokonaan. Lupaan rukoilla sun puolestasi.
      Pahimpina hetkinä kannattaa kokeilla joskus avata Raamattu satunnaisesta kohtaa tai lukea evankeliumeita. :) <3

      Poista
  3. Rauhallista ja siunattua joulunaikaa sinulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, samoin ihanaa joulua sinulle! ♥ :)

      Poista
  4. Olet rukouksissa. :) Toivottavasti sukulaisuussuhteesi paranisivat. Isäni puolen suku on jakautunut kahtia perintöriidan takia. Vaikeaa ymmärtää, että sisarukset kääntyvät toisiaan vastaan. En ole ollut viiteen vuoteen tekemisissä isäni kolmen veljen ja heidän lastensa kanssa. Haikeudella muistelen kesiä, joita vietin yhdellä sedistäni.

    Jos sinulla on aikaa, käyhän katsomassa Joyce Meyerin saarnoja (http://www.tv7.fi/vod/player/?program=24513). Ne ovat antaneet runsaasti voimaa ja uusia oivalluksia. Haluan oppia rakastamaan Jumalaa koko sydämestäni ja muita niin kuin itseäni. Haluan oppia hyödyntämään kaikkia Hengen hedelmiä ja luottamaan elämäni Jumalan käsiin. :)

    Festarimiehestä ei ole kuulunut mitään. Olin viime viikolla samassa seurakunnan tilaisuudessa eikä hän kiinnitänyt minuun mitään huomiota. :( Se tuntui siinä hetkessä todella pahalta. Pitkästä aikaa koin torjumisen tuskan ja siihen liittyvän kelpaamattomuuden tunteen vyöryvän päälleni. En ole kuitenkaan enää murheellinen. Haluan oppia laittamaan Jumalan ykköseksi elämässäni ja pitämään katseeni tiukasti Hänessä.

    Rauhaisaa joulunaikaa! <3

    - Karo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3
      Valoisaa joulunaikaa myös sinulle! :) <3

      Onpa kurjaa, ettei isäsi puolen suku ole välissä keskenään. En ole koskaan ymmärtänyt, miten perintöasiat voivat katkaista jopa ihmissuhteita. Mutta eihän joukkoon tarvita kuin yksi ei-uskova, jolle materia on jumala (en yleistä, että kaikilla olisi näin, mutta monilla).
      Ehkä Jumala vielä puuttuu sukusi kohtaloon.

      Ei kyllä varmasti tuntunut kivalta miehen ignooraaminen. :( olisin ite itkenyt varmaan loppuillan. Mutta olet tosi vahva, kun et anna näiden toistuvien pettymysten murskata sinua. Ihailen! <3

      Tiedän Joyce Meyerin, mutta hänen saarnansa eivät täysin kolahda (ehkä vielä joskus). Sen sijaan Patrick Tiaista pidän upeana julistajana. :)

      Poista
    2. En minäkään voi ymmärtää sitä, että voi olla niin paljon omaisuuden perään, ettei halua jakaa sitä, vaan haluaa kaiken itselleen. Jos Jumala ei ole elämässä ykkösenä, jostakin muusta asiasta tulee epäjumala. Tämä vaara on myös uskovilla. Mikään ei saisi viedä Jumalallle kuuluvaa paikkaa; ei edes oma lapsi. :)

      Voi kuule, kyllä minäkin olin aivan murskana tuossa hetkessä. Yritin vain pitää pokkani, mutta erityisesti messussa se tuntui ylivoimaisen vaikealta. Siinä oli jotakin muutakin. Minulle on käynyt näin kerran aiemminkin messussa: tuntuu kuin niskassa olisi valtava painolasti ja tekisi mieli itkeä, mutten pysty muiden ihmisten nähden. Mutta ehkä vielä joskus. Messun jälkeen olisi ollut vielä kahvitteluhetki, mutta minun oli pakko häipyä paikalta. Itkin autossani vuolaasti ennen, kuin lähdin kotiin ajamaan.

      Pitääpä kuunnella Patrckia! :D

      - Karo

      Poista
    3. Joo, ei sitä voi ymmärtää. Itse kammoksun jo muutenkin tavaraa ja materiaa, etenkin joulussa. Pienissä määrin hyvä, mutta rajansa kaikella. Ja totta, että toi vaara on myös uskovilla. Oma epäjumalani on ehdottomasti älypuhelin, ja yritän päästä tästä riippuvuudesta eroon.

      Uskon, että varmasti oli vaikea keskittyä messuun tuollaisen jälkeen. :/
      Olisi ollut kohteliasta, jos hän olisi edes moikannut sua. Uskovaisten keskuudessa tuntuu olevan aika raakaa peliä puolison löytäminen, kun monilla on liian isot odotukset kumppanilta. Sellainen kaveritapailukin jätetään helposti väliin, jos ei täytä tiettyjä kriteerejä, vaikka monesti ystävyys voi syventyä rakkaudeksi, kun unohtaa ulkoiset piirteet ja oppii tuntemaan toisen syvällisesti. En puhu sun puolesta, mutta noilla joita olet tapaillut, on varmasti ollut päässään tietyt kriteerit.

      Poista
  5. Hassua miten sinä, ihminen jota en ole koskaan tavannut tai nähnyt, olet tietämistäni ihmisistä se, josta eniten huokuu Jumalan olemassaolo.
    Olen uskonut pienestä asti, mutta juuri sinä kaikista saat minut uskomaan entistä vahvemmin.
    Mietin ensimmäisiä blogitekstejäsi muutama vuosi sitten lukiessani että miksi ne sanat repivät sydänjuuria ja tuntuvat olevan kuin omista ajatuksista. Kun kirjoitit uskostasi, tajusin että Jumala on sanoissasi.
    Kiitos kun kirjoitat. Siunausta sinulle<3 Jumala ei koskaan jätä sinua yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, olipa ihanasti sanottu :) <3
      Olen tosi otettu, kiitos. Silti luokittelen itseni niihin ei-niin-tosiuskoviin, koska uskovaiset käyvät joka viikko seurakunnassa, lukevat päivittäin Raamattua, ylistävät jne, enkä ole sellainen vaan pikemminkin se, joka avaa Raamatun silloin tai käy seurakunnassa, kun sydämeni todella haluaa sitä. Tai kirjoitan silloin Jumalasta, kun Hän on näkynyt elämässäni.

      Mukava kuulla, jos tekstini koskettavat <3
      Siunattua joulua sinulle ja perheellesi <3 :) ja ihanaa, että uskot samaan Herraan <3

      Poista
  6. Mä rakastan sua. (Siis ystävänä.)

    Lähetän virtuaalihalit tästä muutamien kilometrien päästä. Voisinko tulla käymään joku päivä? <3 Tahtoo nähdä miten masuasukki kasvaa, miltä teidän uusi koti näyttää, mites tähtisilmä ja sinä. : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, niin mäkin sua! <3 :) ja anteeksi kun en tullut synttäreillesi. Tässä vaiheessa raskautta ei oikein jaksa raahautua mihinkään, ja olisin tuntenut olon aika ulkopuoliseksi siiderimeren keskellä.

      Tule ihmeessä käymään! <3 ehkä joulun ja uuden vuoden välissä? :)

      Poista
  7. Hei! Kommentoin lähes vuosi sitten kirjoitukseesi jossa kysyit meidän lukijoiden elämästä. Et varmasti muista minua, mutta sanasi siitä että usko vaatii sydämen(i) avoimuuden jäi itämään mieleeni, ja kaiken tämän ajan tuntuu että olisin valmis. Halusin kiittää että autoit minua näkemään asioita hieman toisesta näkökulmasta. Raamatun sana on tuntunut minusta vieraalta ja osat siitä arvojeni vastaiselta, mutta ehkä voin tavoitella jonkinlaista heräämistä asian suhteen muutoinkin.

    Hyvä että sait apua vaivaasi, terveydenhuoltojärjestelmä voi olla hyvin oikullinen, kuten lääkäritkin. Toivottavasti loppuraskautesi sujuisi paremmalla voinnilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! :)

      Luin lukijapostauksen kaikki kommentit ja sitä kautta mieleeni muistui sinä.
      Oon tosi otettu, että kiität mua, ja erityisesti siitä, että sydämesi on muuttunut avoimeksi. Se on Jumalan ansiota. :) Uskon että sairautesi kautta hän on vahvistanut sinua kohti sitä, mikä vielä on edessä. Näen silmissäni valoa, kauniita värejä. Jotain suurta on edessä sulla.

      Raamattu ei ole helppo kirja uskovillekaan. Se voi tuntua tosiaan vieraalta, etenkin kun peilataan sitä yhteiskuntamme arvomaailmaan. Se on kuitenkin totta, ja yllättävän helppo omaksua, kun Jumala alkaa tehdä työtä sydämessä. Jos haluat lähteä jostain helposti lähestyttävästä, suosittelen lukemaan evankeliumeita. Mutta kyllä Jumala näyttää sulle oikean hetken, milloin on aika tutustua Raamattuun. Ja se tutustuminen voi tapahtua myös muun asian kautta, esim. TV7, seurakunta tms.

      Joo, asiat etenivät tällä kertaa helposti, ja olinkin jo erikoislääkärillä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
      Kiitos paljon, toivon kovasti samaa! :)

      Rauhallista joulunaikaa sinulle <3 :)

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.