tiistai 1. joulukuuta 2015

Yksin

Yhtenä yönä en saanut unta, tuuli ratisti laihoja oksia ikkunan takana. Istuuduin keittiön pöydän ääreen mutustamaan paria leipää ja katsoin kadulle. Vaikka oli aamuyö, ja asumme aika syrjässä, näin kiireisen lehdenjakajan suhahtavan ohitse ja uneliaan koiranulkoiluttajan. Yhdet himmenevät autonvalot. Tuntui, etten olekaan ainut yksinäinen, joka valvoo.

En ole yksinäinen, mutta yksin. Kun laitan viestiä Whatsupissa, mutta saan vastaukseksi kaksi surkuisansinistä hakasta, että viesti on luettu. Kun olen pikaimuroinut kodin ystävää varten ja säästänyt pakastimeen muutaman palan porkkanakakkua, mutta viime tingalla saan viestin, joka kuuluu usein näin: "Taidan olla tulossa kipeäksi, en pääsekään, sori."

On minulla ystäviä, mutta näen heitä liian harvoin.
Pahimmalta tuntuu Tähtisilmän puolesta. En halua hänen kokevan olevan yksin, vaikkei hän varmasti vielä kaipaakaan omanikäisiä kavereita.

Luulin omistavani hyvän tukiverkoston. Kuitenkin viime aikoina olen saanut huomata selviäväni yksin tilanteista, joissa olisin tarvinnut apua, harvoissa tilanteissa, joissa olen pyytänyt apua. Pakkasin kaikki muuttolaatikot itse, jos ei miestä lasketa. En ole katkera, vähän surullinen.

Ja yhtenä päivänä kaikki purkautui. Selviydyttyäni liian kauan yksin arjen pyörittämisestä 10-12 tuntia päivässä.
Olin kiertämässä Tähtisilmän kanssa pientä kävelylenkkiä lähiön ympäri, poika ajoi pikkumopolla. Matkalla muistin, ettei ole maitoa. Menimme siis kaupan kautta, ja kaupassa muistinkin ettei ole vaippoja, banaania, leikkelettä ja mitä vielä. Päädyin ostamaan pussillisen tavaraa.

Kotimatkalla kaikki meni hyvin, kunnes Tähtisilmä lopetti tottelemisen. Ajoi minne sattui mopollaan. Ei totellut sanaa ei. Hermoni ponnahtivat verisuonina pintaan.
Tähtisilmä ei suostunut enää ajamaan mopolla tai kävelemään vaan pyysi syliini. Kokeilin muutaman minuutin kantaa lasta, kauppakassia, vaippapakettia ja mopoa suuren mahani kera, ja tajusin: fysiikka ei riitä.

Sitten päässä sumeni. Purskahdin itkuun keskellä katua, keskellä ohikulkijoita ja rämiseviä autoja. Poikakin itki. Olin aivan liian kuormitettu fyysisesti, ja se oli vielä oman virhearvioni syytä. Olin totaalisessa umpikujassa. Kauppakassi ja mopo makasivat keskellä kuuraista tietä. Minuun ei edes katsottu.

Soitin miehelleni, hän oli onneksi kotona. En saanut sanottua sanaakaan puhelimessa, sijaintiani, mitä oli tapahtunut. Yritin, mutta itku vei puhekyvyn.
Loppumatkan sain jotenkin kuljettua, Tähtisilmää vuoroin kantaen ja vuoroin käsikkäin kävellen. Näkökenttä oli tsirkonista murua kyyneleiden takaa.

Kun lopulta sain viestitettyä sijaintini miehelle, ja hän tuli vastaan, oli hän aluksi vihainen. Että otin raskaana sellaisen riskin, olisihan hänkin voinut käydä kaupassa. Ja että lähdin niin kauas ilman rattaita. Sitten hän pyyhki kasvoni, halasi ja sanoi, mennään kotiin.

Joskus tulee vastaan sellaisia alasajettuja päiviä, myskinmustia. Mutta niin kuin sinä unettomana yönä, kun tunsin yhteenkuuluvuutta postiluukusta kolahtaneen Hesarin kanssa, ymmärsin, ettei elo siihen katkea. Ja etten ole ainoa, joka valvoo, vaan jossain nuokkuisi muitakin unettomia ja yksin olevia.
Huomenna väsyttäisi, mutta sitten uni olisi taas medenmakeaa.


13 kommenttia:

  1. Kyynel vierähti tekstiä lukiessa. Uskon, että Jumala vielä kerran haluaa parantaa sut täysin. Jumalan ymmärryksen ylittävä rauha ei riipu olosuhteista. Silloin iloitsemme kärsimyksissäkin.

    Olin aiemmin todella yksinäinen, vaikken ollut yksin. Tuntui, kuin kukaan ei olisi nähnyt minua. Minulla oli vain muutama ystävä, joilla ei juurikaan ollut aikaa minulle, vaikka olisin tarvinnut tukea vaikeana aikana. Toisaalta en halunnut kuormittaa heitä asioillani; ehkä hekin jättäisivät minut, kun olen niin mälsää seuraa.

    Herralle kiitos, että olen saanut paljon uusia, ihania ystäviä seurakunnasta. <3 Vanhat ystävyyssuhteet ovat parantuneet. Silti minua välillä painaa, ettei omaa rakasta ole löytynyt. Torjuminen tekee kipeää. Yritän kuitenkin ajatella, että meillä on niin suunnattomasti kiitosaiheita Jumalaa kohtaan. <3 Hän on antanut meille niin valtavan lahjan, ettei sitä pysty ymmärtämään. Hän antoi oman Poikansa kärsiä ja kuolla meidän syntisten puolesta, jotta me saisimme olla kerran siellä, missä Hän on.

    - Karo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas onnistuin itkettämään tekstilläni. :D
      Se ei ollut tarkoitus. Purkaa vain viimeaikaisia tapahtumia elämästäni. :)

      Ihan mahtavaa, että oot saanut uusia ystäviä seurakunnasta. :) varmasti osa Jumalan johdatusta elämääsi.
      mä en ole löytänyt omaa seurakuntaani. Kävin viime syksynä yhdessä nuorten illassa, juttelin jonkin verran muiden kanssa, mutta huomasin tiiviin ryhmittymisen nuorissa, ja olo tuntui jonkin verran ulkopuoliselta. Sen jälkeen oon satunnaisesti käynyt toisessa seurakunnassa, mutta siellä ei käy omanikäistä porukkaa. Kunpa saisin mieheni mukaan johonkin seurakuntaan, niin olisi korkeampi motivaatio käydä jossain.

      Varmaan just seurakunnassa voikin tuntea pientä painetta kumppanin löytämisen suhteen, kun huomaa, miten muut ovat löytäneet/löytävät kumppanin joko omasta tai muusta seurakunnasta. Mutta niin kuin sanoit, pitäisi kääntää katse Jeesuksen sovitustyöhön, ja onhan Jeesus paras kaveri ja kumppani, joka ei hylkää meitä koskaan, vaikka maailma hylkäisi.<3

      Poista
    2. Raamatussa uskovien väliselle yhteydelle on annettu todella suuri painoarvo. Kannattaa rukoilla Jumalan johdatusta oikean seurakunnan löytymisessä. :)

      Minä käyn Sleyn (Suomen luterilainen evakeliumiyhdistys) nuortenilloissa. :) Olen käynyt myös pari kertaa Helluntaiseurakunnan nuortenilloissa sekä vapaaseurakunnassa.

      - Karo

      Poista
    3. Tiedän. Ehkä mun aikani vielä tulee. :)

      Poista
  2. Netissä on ainakin mll:n sivuilla semmonen ystävänhaku palsta missä äidit etsii itselleen ja lapselleen kavereita ympäri suomea. Facessa myös on eri paikkakunnilla niitä hätäkahvit-ryhmiä mistä olet ehkä kuullutkin ja jos et niin googlesta löytyy tietoa.
    Et varmastikaan ole tunteidesi kanssa yksin, vaikka siltä tuntuisi. On monia samassa tilanteessa ja samojen tunteiden kanssa kamppailevia ihmisiä.

    Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kaunista, paljon voimia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vinkeistä :) <3 en ookaan koittanut etsiä kyseisten sivustojen kautta äitikavereita, pitää tutustua ja kokeilla.

      Totta, en varmasti ole ainoa, ehkä tämän lähiön ainoa, mutta parinkin kilsan säteeltä voisi löytyä kohtalotovereita.

      Kiitos vielä niin <3 ihanaa joulun odotusta sinulle :)

      Poista
  3. Minua surettaa kun nähdään niin harvoin. Pitää yrittää enemmän, voisin tulla katsomaan sitä teidän uutta asuntoa :)
    Olet tärkeä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muakin surettaa :( <3
      Olisipa vähän paremmat kulkuyhteydet, suora bussilinja vaikkapa.
      Tule ihmeessä, jos ehdit ennen joulua :) <3

      Poista
  4. oliko tämä toinen raskautesi suunniteltu?

    VastaaPoista
  5. Vähän yllätyksenä tuli, kun raskautuminen ei pitänyt olla kovin helppoa elimistölleni. Mutta kovin toivottu silti. :)

    VastaaPoista
  6. todella surullista, olisin taatusti ystäväsi
    netin ulkopuolella jos siihen olisi joskus mahdollisuus.
    sinä olet vahva, vaikkei siltä usein tuntuisikaan,
    niin älä ikinä unohda mistä kaikesta oletkaan
    selvinnyt - ei heikko varmasti siihen olisi kyennyt.
    ja täällä keittiön ikkunassa on myös valot
    kello neljän aikaan yöllä, et ole yksin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, piristitpä päivääni <3 :)
      Kiitos kauniista sanoistasi. En tosiaan usein ajattele edes olevani vahva, mutta kiitos kun muistutit. :)
      Toivon sinulle levollisia öitä. Jos et ole jo kokeillut, niin testaa melatoniinia. <3

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.