sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Elämä, jonka välillä unohdan


Laitan Von Hertzen Brothersin soimaan. Se muistuttaa elämästä, jonka välillä unohdan. Väkeviä muistoja. Kevät ja Kruununhaka, kasvoille kuiskiva kaakkoistuli.

"Ota särkylääke."
Hyvä vitsi. Tähän sairauteen eivät tehoa särkylääkkeet, Panacoditkin ovat pelkkää lumetta.
Pelkään mennä ulos. Jos tuuli saa aikaan pahenevan kivun. Kumartuminen ja makuuasento myös pahentavat kipua.

Onneksi saan nukuttua väsyttävien lääkkeiden ansiosta. Paitsi vauvalla on todennäköisesti koliikki, koska huutaa aamuyöhön asti. Eli toisin sanoen nukun silmät auki. Tässä paletissa alkaa olla liikaa.

Haluaisin jo alkaa elää tavallista arkea. Ettei tarvitsisi tukeutua isovanhempien apuun. Ärsyttää konfliktitilanteet, kun tietyt ihmiset tekevät kärpäsestä härkäsen lastenhoitoasioissa, unohtavat kuinka hauras elämä on nyt.

Unelmat hautuvat ihon alla. Tietenkin tunnen katkeruutta osittain. Koska en voi tietää tulevaisuudesta, en seuraavasta minuutista.

Sykkivä yö
 Ultramariiniset tähdet
  uppoavat 
   taivaan tyyneen

kostuvat
 kirkkaudesta
  kuun

2 kommenttia:

  1. en tiiä sanoa muuta kun: paljon voimia teille!<3 ehkä kaikki kääntyy vaan parhain päin! aurinkoa päiviinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon ♡ mäkin uskon, että kaikki helpottaa vielä, mut saadaan terveeksi. Ja uskon, että tällä on jokin tarkoitus.
      Aurinkoa myös sulle ♡ :)

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.