sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Uusi elämä


"Se on vielä niin Jumalan oma", mieheni sanoo ja silittää untuvaista ihoa.

Kohtuani ei enää kiristä. Vauva syntyi rv 39+1 lumettomana iltana.
Tuohon pieneen on valettu kaikki usko, toivo ja rakkaus. Silmät ovat kuin kaksi märkää safiiria.

Sain uuden mahdollisuuden kokea kaiken. Kaiken, mitä en viimeksi saanut kokea sairastamisen vuoksi.

Kiitollisuus kahisee kukissa, marmeladinpunaisissa orkideoissa, jotka saimme uuden elämän syntymisen kunniaksi.

26 kommenttia:

  1. voiettä paljon paljon onnea! <3 kaunis teksti jälleen kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin! :) <3
      Ja aika väsymyshuurussa kirjoitettu. :D

      Poista
  2. Onnea tuhannesti! Mun vauvan kaipuu on niin suunnaton...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti <3
      Voi, uskon :/ kyllä sun odotus vielä palkitaan.

      Poista
  3. Onneksi olkoon! <3

    - Karo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saanko muuten kysyä, oletteko ajatelleet kastaa lapsen? :) Kaste on tärkeä ja iso kysymys, jota olen itse viime aikoina paljon pohtinut. En ole vielä päässyt varmuuteen siitä, mikä on raamatullinen kaste, mutta eiköhän se vielä selviä.

      Ajattelin myös kertoa vähän omia kuulumisiani! :) Festarimiehestä ei ole kuulunut mitään. Aikaa on kulunut jo kuukausi, joten, jos hän aikoisi ottaa yhteyttä, hän olisi varmasti jo tehnyt sen. Täytyy myös myöntää, etten ole vieläkään unohtanut salaperäistä miestä. Ajattelen häntä vähemmän kuin aiemmin, mutta vieläkään ei ole ollut päivää, kun en olisi häntä ajatellut. Kyllä se välillä turhauttaa todella ankarasti. Häneen tuntuu konkretisoituvan kaipuuni parisuhteesta.

      Toisaalta minulla on uusikin miekkonen mielen päälle. ;) Tapasin hänet ennen joulua. Hän on todella mukava; ystävällinen, puhelias ja hauska. Ensimmäinen mies, joka kirjoittaa pidemmin kuin minä, hah. :D En kuitenkaan oikein tiedä, miten minun tulisi edetä vai olla etenemättä ollenkaan. En tiedä, mitä Jumala haluaa minun tekevän. En ole varma, haluaako hän minun edes nyt etsivän ketään. Miksi kuitenkin ihastun niin helposti? Eihän ihastumisessa sinänsä ole mitään pahaa.

      Olen jutellut tälle miehelle Facebookissa ja seurakunnassa. Hän itse asiassa kutsui minut joulunalla kotiseurakuntansa iltaan, kun kysyin asiasta. Siellä juttelimme enemmänkin, ja hän todella sai minut nauraamaan. Hänen tunteistaan minua kohtaan on vaikea sanoa, koska hän on mielestäni kaikkia kohtaan niin ystävällinen.

      Olen nyt ajatellut lähinnä seurailla tilannetta. Jutustella hänen kanssaan ja katsoa, tapahtuuko mitään. Tähän mennessä hän ei ole vielä oma-aloitteisesti aloittanut viestittelyä (olemme tosin keskustelleet vasta kolme kertaa)... Uskoisin kyllä miehen olevan myös oma-aloitteinen, jos häntä kiinnostaa. Yritän ottaa rennosti, mutta silti ahdistun kovin helposti epävarmuudesta.

      - Karo

      Poista
    2. Joo, aiomme kastaa vauvan. Se on mullekin tärkeä asia. :)

      On kyllä kurjaa, että joudut yhä elämään epävarmuudessa miesten suhteen. Katso, aloittaako uskovainen mies oma-aloitteisesti keskustelua. Kuulostaa kyllä vähän sellaiselta hupiveikolta (en tarkoita pahassa häntä kohtaan, mutta olen joskus ollut ihastunut myös uskovaiseen, samankaltaiseen mieheen ja luulin hänen ystävällisyytensä ja puheliaisuutensa olevan ihastusta mua kohtaan, mutta hän olikin vain sellainen kaikkien kaveri.)
      Oletko muuten Uskovaiset nuoret sinkut-ryhmässä fb:ssa tai joku vastaava? Sieltä voisi löytyä mies, jos Jumala niin päättää :)

      Poista
    3. Joo, itse asiassa olen ajatellut ihan samaa tästä miehestä. Eli en ole halunnut viedä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä hänen ystävällisyydestaan ja puheliaisuudestaan, koska hän on minusta juuri sellainen kaikkien kaveri. Siinä ei tietenkään ole mitään pahaa: hienoa, että ihminen on helposti lähestyttävä ja on kiinnostunut muiden ihmisten ajatuksista. Olen nyt ajatellut passivoitumista, jolloin näkee, aloittaako hän keskustelun oma-aloitteisesti vai ei. :) Olen nyt osoittanut sen verran monta kertaa kiinnostusta oma-aloitteisesti hänen suuntaan, että luulisi hänen ottavansa jo onkeensa, jos kiinnostusta on. :D

      Tarkoitatko Nuorten uskovien deittipalsta -ryhmää, koska tuon nimistä ryhmää en ole löytänyt? Olen jossain Uskovait sinkut -ryhmässä, mutta kovin aktiivinen en ole vielä ollut. Ehkä tähän liittyy sekin, että emmin vähän, kannattaako minun tällä hetkellä etsimällä etsiä puolisoa (eri tilanne tietty, jos joku sattuisi tulemaan vastaan), koska ensi syksynä opiskeluihin lähteminen edessä. :)

      - Karo

      Poista
    4. Joo, tekee varmasti hyvää passivoitua hänelle. :)

      Joo, juuri tuota sivua tarkoitin. En vain muistanut tarkkaa nimeä. Tuo ryhmä on perustettu kesällä ja syksyyn mennessä sitä kautta oli muodostunut neljä paria. Ajattelin jos sua kiinnostaa. Olis kiva tietää, mille alalle aiot suuntautua, mutta ei oo pakko kertoa. :)

      Poista
    5. Nyt tiedän, mistä ryhmästä puhut. :)

      No olen vielä aika hukassa sen kanssa, mitä haluaisin lähteä opiskelemaan. Niinpä olen ajatellut pitää välivuoden ja mennä Kauniaisiin tai Ryttylään raamattuopistoon. Saan lisäaikaa miettiä ja muutenkin uskon vuoden olevan antoisa. :)

      Minua kiinnostaa teologia (en tosin halua papiksi + olen kuullut, että siellä usko joutuu kovalle koetukselle, koska teologia on kylmää tiedettä), sosionomi-diakonin koulutus, audiovisuaalinen mediakulttuuri: liikkuva kuva, yhteiskuntatiede ja kulttuuriala. Olisi hienoa, jos olisi työ, jossa voisi yhdistyä luovuus, usko ja minulle ominainen pohtiva ja kriittinen ajattelu. Elokuvaohjaus kiinnostaa minua todella paljon. Jos erikoistuisin dokumenttielokuvien tekemiseen, voisin vaikuttaa maailmaan. :D Toki myös lehtimiehen työ kiinnostaisi... Jospa se kutsumus vielä löytyisi!

      - Karo

      Poista
    6. Kuulostaa hyvältä sun tulevaisuuden suunnitelmat. Erittäin hyvältä :)
      Raamattuopisto on varmasti hyvä paikka! Saat aikaa mietiskellä. Ja muutenkin, hengellinen ympäristö.

      Elokuvaohjaus kuulostaa upealta. Metropolialla on ainakin kyseinen linja elokuvan ja television koulutusohjelmassa. Ja taideteollisessa. Teologia on juuri sitä mitä sanoit, mutta jos on vahva usko henkilökohtaisesti Jumalaan, selviät. Yliopistossa ei kyllä luovuus pääse kurkkimaan. Itseäni tympii juuri eniten se yliopisto-opiskelussa.

      Poista
  4. <3 suuresti onnea! Itellä vauvakuume nostaa päätään ;) onhan tuo esikoinen jo vuoden kohta :)) tsemppiä ja jaksamista vauvavuoteen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos! <3
      Uskon, että kova vauvakuume :) mutta nauti vielä, kyllä se vauva-aika on yhä käsillä :) mun esikoinen yli 2v ja sitä ei voi enää sanoa vauvaks :/

      Poista
  5. Lämpöiset, suuren suuret onnittelut ♥

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.