maanantai 8. helmikuuta 2016

Elämä hengittää


Olen jatkuvassa karusellissa lääkkeiden takia, humalaa ilman alkoholia. Muisti katkeilee, en muista mitä tapahtui toissapäivänä. Jostain tyhjästä kumpuaa merenmustia ajatuksia. Elokuvassa tulee liikuttava kohtaus, mutta en itke.

Valitsenko synnytyskipua pahemman hermokivun vai lääkkeiden sivuvaikutukset?
Jälkimmäisen ehdottomasti.

Sana kipu on kolmoishermosärylle liian laimea. Se tuntuu siltä kuin leukaluuhun olisi ahdettu teräspallo, joku repisi hampaita irti, ikenissä olisi pari neulaa ja kasvojen iho ilmiliekeissä, päätä painaisi norsun jalka, korva olisi tulehtunut, jääneuloja olisi isketty huuliin, nenään, silmän alle. Hiussuortuvakin kasvoilla sattuu, suun avaaminen on hankalaa ja puhuminen, syöminen, nukkuminen on tehty vaikeaksi tai mahdottomaksi. Ulos ei uskalla mennä, koska hentokin viima kasvoilla tuntuu vastenmieliseltä. Keksit yhä mielikuvituksellisempia kipu-ja kolmiolääkecocktaileja, mutta niillä ei ole tehoa.

Mutta nyt on saatu kipu sille tasolle, että pystyn hoitaa itse lapsia ja kotia. Miten onnellinen olenkaan siitä. Kipu kulkee mukana joka hetkessä, mutta elämä hengittää, eikä kipu enää estä perustoimintoja.

Ulkona sataa tahmaista loskaa, enkä ole nukkunut vauvan koliikin vuoksi kuin muutaman tunnin, mutta uskallan maalata unelmani uudestaan.

5 kommenttia:

  1. Tsemppiä vieläkin kovasti, ja ihanaa että edes hiukan on saatu kipua kuriin. <3
    Itse sain yllättäin pahan raskausmyrkytyksen, viikkoja tasan 28. Vauvaa yritetään pitää mahassa mahollisimman pitkään, toiset lapset joutuvat hoitoon silloinku mies ei töiltä jouda kotona olemaan. Itse makaan sairaalassa. Mutta tunti - ja päivä - kerrallaan. :)

    VastaaPoista
  2. Hermokipu on varmasti yksi ikävimmistä kivuista, koska sitä on niin vaikea paikantaa ja toisaalta helpottaa. Äidilläni esimerkiksi on ollut jo vuosikausia Iskias-kipuja.

    - Karo

    VastaaPoista
  3. Hurjasti tsemppiä ja voimia! <3

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.