tiistai 26. huhtikuuta 2016

Siipirikko


Äiti, nyt ymmärrän, mikset aikanaan halunnut minua psykiatriseen hoitoon. Tunsit riittämättömyyttä, syyllisyyttä ja vihaa äitinä. Ettet huomannut siipirikkoani ajoissa.

Mutta nyt ymmärrän. Kaiken. Luulin ettet rakastanut minua, kun et halunnut myöntää, että olin kuin sysimetsään eksynyt metso. Mutta se olikin suojelevaa rakkautta, ettet halunnut nähdä diagnoosikoodeja. Et halunnut minua turrutettavan lääkkeillä.

Tunsit epäonnistumista äitinä, kalvavaa epätietoisuutta mieleni liikkeistä. Ettet ollut riittävästi läsnä, pitänyt minua sylissä tarpeeksi. Syyllisyys söi sinut.

Yhtäkkiä se olenkin minä, joka kohtaa nämä tunteet. Vaikkei tilanne koskekaan äitiäni, olen kasvanut ymmärtämään.

Tiedän, että mikään ei ole syytäni, mutta olisin voinut olla silti enemmän läsnä, koskettaa enemmän. Niin Jeesuskin sanoo: mutta yhden käskyn minä annan teille, rakastakaa toisianne.

Sytytän taivaalle tulitikuilla tähdet; samalla taivaalle, jota sinäkin katsot.

3 kommenttia:

  1. Halusin vaan toivottaa sulle hirmuisesti jaksamista ja tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla sinusta. Lueskelin kuulumisiasi, on se vesi vaan virrannut ajan myötä. Toivotan sinulle kaikkea hyvää, iloa arkeen ja tähtiä taivaalle.

    VastaaPoista
  3. Ikävä . Hurjasti voimia ❤️

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.