sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Täällä taas


Olen ollut vastassa kuoleman kanssa. Olen keskittynyt punomaan elämän verkkoja yhteen. Läheisen ihmisen sairastuminen on ollut rankkaa. Se on vienyt vuorokauden jokaisen tunnin, enkä ole ehtinyt kirjoittaa, koska minua on tarvittu muualla.

Yöt ovat hallusinaatioita toisinaan. Joskus näen käärmeen, joskus linnun, aurinkokehän. Niitä kaikkia yhdistää lentäminen. Ne lentävät minua kohti.
Öisin sekoittuvat todellisuus ja uni. Se on kuulemma tavallista näillä lääkkeillä. Lopetin epilepsialääkkeen, koska se teki kolme infektiota/tulehdusta annosnostojen yhteydessä, kaikki noin kuukauden sisällä. Ja hallusinaatioita oli enemmän. Nyt enää satunnaisia.

Niitä hyviäkin päiviä on ollut. Olen juossut. Osallistunut kirjoituskilpailuun. Maalannut esikoisen kanssa. Liimannut kuvia vauvakirjoihin.

Oikeastaan jokainen päivä on ollut hyvä, koska kaiken hulinan keskellä olen ymmärtänyt oman hyvinvoinnin tärkeyden. Ja parisuhteen. Niitä on hiottava kuin kahta krysoliittikiveä. Asenteellakin on merkitystä. Viisas mummini sanoo, ettei hän jää koskaan tuleen makaamaan. Hänestä yritän ottaa mallia.

3 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä mummisi kanssa. :) Vaikka toisinaan tuntuukin toivottomalta ja vaikealta jatkaa eteen päin, niin yritän kuitenkin aina ajatella positiivisesti. Tapaan usein sanoa: "Huomenna on päivä uus!" Varsinkin kristittynä on lohdullista ajatella, että jokainen uusi päivä on täynnä Jumalan armoa. Ei tarvitse pelätä, ettei Jumala antaisi enää anteeksi, kun on taas mokannut.

    Ja päivittääkseni tilannettani tämän salaperäisen miehen (meillä on kunnon salanimet :D) kanssa niin oikeastaan mitään päivitettävää ei ole. Hän ei ole tehnyt mitään suuntaan eikä toiseen. Jos häntä oikeasti kiinnostaisi, hän kyllä tekisi jotain päästäkseen tekemisiin kanssani. Alan koko ajan paremmin ja paremmin ymmärtää, että minä todella ansaitsen sellaisen miehen, joka todella arvostaa minua. Eräs ystäväni sanoi eilen ihanasti, että onnekas se mies, joka minut saa, kun olen niin loistotyyppi. :) Kunhan muistaisi sen itsekin!

    Siunausta sinulle ja läheisellesi sairauden kanssa!

    - Karo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikea asenne sullakin. :) armoa on joka päivä. Ja toivoa.

      Onpa ikävää, ettei hän ottanut enää yhteyttä. Tai että miksi sitten laittoi sellaisen viestin, joka herätti sussa hieman toivoa. Toisaalta hyvä näin. Et ainakaan mene enempää rikki hänen vuokseen. Ja kyllä todellakin, ansaitset niin paljon parempaa.

      Voi, kiitos kovasti! ♡ :)

      Poista
    2. Oikea asenne sullakin. :) armoa on joka päivä. Ja toivoa.

      Onpa ikävää, ettei hän ottanut enää yhteyttä. Tai että miksi sitten laittoi sellaisen viestin, joka herätti sussa hieman toivoa. Toisaalta hyvä näin. Et ainakaan mene enempää rikki hänen vuokseen. Ja kyllä todellakin, ansaitset niin paljon parempaa.

      Voi, kiitos kovasti! ♡ :)

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.