torstai 19. toukokuuta 2016

Keskeneräinen


Olen kirjoittanut tätä tekstiä viikon. Se kertoo, kuinka vähän minulla on omaa aikaa. Jos saan puoli tuntia itselleni, sukellan mieluummin lehtometsään kuuntelemaan peippojen sykettä.

Kolmoishermosärkyä. Lastenlääkäreitä. Ystäviä. Juoksulenkkejä. Päiväunia. Parisuhteen kärsimistä. Ajan puutetta. Hermoratahierontaa. Rukoilua.
Siinä avainsanat viime viikkoihin.

Pahinta maailmassa on oman lapsen kärsimys. Varsinkin silloin, kun ei vielä tiedetä, mistä on kysymys. Ja kun pieni ei osaa vielä ilmaista, mihin koskee.
Mutta onneksi on Jumala, joka järjestää asiat. Nyt kaikki on taas hyvin. Vauva sai antibiootit virtsatientulehdukseen, ja poissuljettiin rakenteelliset viat ultrassa. Saimme todella hyvää hoitoa lastentautien päivystyksessä ja poliklinikalla, olen siitä kiitollinen.

En haluaisi ajatella kipua, mutta se on taas ollut voimakasta hampaissa. Tulevaisuus tuottaa pelkoa, koska en tiedä, mihin tulen pystymään. Vaikka haluaisin.
Muutama viikko sitten turhauduin ja lopetin masennuslääkkeen kivun estoon, koska lääke tekee kovia painajaisia ja sekalaisia hallusinaatioita heräämishetkellä. Meni muutama päivä, ja aloitin lääkkeen uudestaan. Kipu oli niin pahaa, että olisin ollut pian päivystyksessä hakemassa kipulääkecocktaaleja.

Minulla on epätyypillinen kasvokipu kolmoishermon alueella (5kk), jatkuvaa kiheömöintiä/pistävää kipua lapaluun välissä (vuoden), krooninen jalka-ja kämmenpohjien kutina (4 vuotta), refluksitauti (3 vuotta) ja kilpirauhasen vajaatoiminta (3 vuotta). Vähitellen alkaa tuntua siltä, että oireitani yhdistää jokin tekijä. Elämäntavat ovat ainakin kunnossa: syön monipuolisesti, liikun, en tupakoi ja alkoholiannokset voi laskea yhdellä kädellä vuodessa. Minulla on ihania ystäviäkin, joista olen todella onnellinen.

Joskus mietin, onko tässä mitään järkeä. Että toimintakykyäni pidetään yllä lääkkeillä, jotka eivät edes vie kipua pois. Etten jaksa enää valvoa lasten nukkumaanmenon jälkeen ja katsoa vaikka elokuvaa miehen kanssa.

Kaikki on niin keskeneräistä. Minä olen keskeneräinen identiteetiltäni, terveydeltäni, rakkaus on keskeneräinen, koska se ei ole siinä muodossa missä tahtoisin sen olevan, ja unelmani riippuvat siitepölyhahtuvina oksilla.

Mutta olen aavistuksen keveämpi, koska sain kirjoitettua. En muistanutkaan, kuinka sanat sinkoilevat suonissani. Karttani alkaa piirtyä selkeämpänä kohti tulevaa.

9 kommenttia:

  1. Paljon voimia sinulle ❤ tiedän tuon väsymyksen ja turhautumisen, minkä toisiaan seuraavat ongelmat aiheuttavat - heti kun yhteen uuteen oireeseen saa jonkinlaisen avun ja otteen, ilmaantuu jotain lisää. Itkettää väsyttää suututtaa ja silti pitäisi saada arki sujumaan edes jotenkin. On vain jaksettava uskoa, että kyllä kaikki vielä järjestyy.

    Aloitin hetki sitten uuden blogin, ensimmäistä kertaa omalla naamalla, mutta nimimerkki on tämä sama vanha tuttu. Kerron harvinaisesta oireyhtymästä, jota sairastan. Jos haluat käydä katsomassa niin osoite on http://kunonaikahypata.blogspot.fi

    Kaikkea hyvää sinulle, olet ajatuksissa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♡
      Laitoinkin sun uuteen blogiin kommenttia. :)

      Poista
  2. Kipujen kanssa on varmasti raskasta elää :( Toivon, että ne helpottuvat sulla! Ja muutenki kovasti tsemppiä <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä raskasta. Mun tavoite on olla kivuton vielä jonain päivänä. :)
      Kiitos hirveän paljon. ♡

      Poista
  3. Tuntuuhan se vähän kohtuuttomalta, että ihmisellä -varsinkin noin nuorella- on ollut noin paljon elämässä sekä fyysisiä että psyykkisiä vaikeuksia. Varmasti meistä jokainen voi samaistua ainakin jossain määrin Jobiin, joka ei myöskään voinut millään ymmärtää, miksi Jumala salli kaiken kärsimyksen hänelle.

    Rukoilen todella, että sulla vois vielä asiat kääntyä hyväksi. Omat mielenharmit tuntuvat tämän vierellä niin mitättömiltä.

    - Karo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon, jos jaksat huokaista puolestani Jumalalle. ♡
      En kyllä itsekään tiedä, miksi olen saanut niin paljon fyysistä ja psyykkistä kannettavaa. Toki varmasti stressi vaikuttaa, ja saan helpommin somaattisia oireita, mutta en kuitenkaan usko, että stressi yksinään aikaansaa tätä kaikkea.

      Kuulisin kyllä mielelläni sunkin kuulumisia. :)

      Poista
    2. Minulla menee tällä hetkellä oikein mukavasti. :) Puuhaa riittää niin kesätöiden kuin yo-juhlavalmistelujen kanssa. Kaiken lisäksi valmistun hyvin paperein, vaikka itse sanonkin. ;) Myös ihmissuhderintamalla alkaa vihdoin olla seesteisempää -ainakin toivon näin.

      Viikko sitten joudun taas tekemään aika kipeän mutta sitäkin tärkeämmän päätöksen. Olisin niin mielelläni halunnut jatkaa ystävänä tämän hyväsydämisen miehen kanssa, mutta ikävä kyllä ihastumiseni teki siitä minulle vaikeaa. Mitä enemmän olimme tekemisissä, sitä enemmän ihastuin häneen. Tämä toi mukanaan myös muita tunteita kuten surua ja turhautuneisuutta, kun emme olleet enempää. Ja tokihan aktiivinen yhteydenpito vaikeuttaa irtipäästämistä, kun elättelee toivoa toisen suhteen, vaikkei pitäisi. Ajattelin, että etäisyyden ottaminen olisi paras vaihtoehto tilanteeseen. Puhuin miehelle suoraan, ja hän otti asian todella hienosti. Sanoi ymmärtävänsä, mutta toivoi, että voisimme vielä joskus jatkaa ystävinä, kun minä olisin siihen valmis.

      En voisi olla tyytyväisempi päätökseeni. Oloni helpottui heti, vaikka tekikin kipeää kuulla, että miehen aikeet todella ovat vain kaverillisia minua kohtaan. Parempi kuitenkin kuulla totuus tässä vaiheessa eikä vasta sitten, kun olisi elätellyt pienessä mielessään toivoa vaikka kuinka pitkään. Ja tässä ei onneksi myöskään ole tapahtunut mitään peruttamantonta; jos joskus vielä haluan jatkaa ystävinä (edellyttäen, että tunteita ei enää ole), se on täysin mahdollista. :)

      - Karo

      Poista
    3. Onnea todella paljon valkolakista! ♡ Kiva kuulla, että sait hyvät paperit. :) pääset vielä pitkälle elämässä. Ei pelkästään papereilla vaan myös ihanan sydämesi vuoksi.

      Hyvän päätöksen teit myös ystäväpojan suhteen. Varmasti ollut kipeää elätellä toivoa. Se on kuin roikkuisi yhdellä sormella vuoren jyrkänteellä.

      Toivon sulle siunattua kesää. ♡ toivottavasti sait mukavan kesätyön. :)

      Poista
    4. Onnea todella paljon valkolakista! ♡ Kiva kuulla, että sait hyvät paperit. :) pääset vielä pitkälle elämässä. Ei pelkästään papereilla vaan myös ihanan sydämesi vuoksi.

      Hyvän päätöksen teit myös ystäväpojan suhteen. Varmasti ollut kipeää elätellä toivoa. Se on kuin roikkuisi yhdellä sormella vuoren jyrkänteellä.

      Toivon sulle siunattua kesää. ♡ toivottavasti sait mukavan kesätyön. :)

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.