sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Maallinen elämä lohkareina


Uskovainen ei saisi päästää sydämeensä katkeruutta, mutta joskus tuntuu, että elämäni on raskaampaa kuin kuuluisi.

Haluaisin elää, niin kuin Jumala on minulle puhunut vuosia: avioliitossa. Mutta se ei ole mahdollista. En tiedä, pystynkö elämään loppuelämää avoliitossa. Rakkaus on suurin, mutta arvojeni vastaisesti eläminen raastaa. Olen kyllä ollut viime aikoina niin vaikea tämän ja muiden asioiden suhteen, etten olisi edes se vaimo, joka haluaisin olla.

Muistan vuosien takaisen kesän, kun olin ollut rannikolla uimassa. Ja muistan, kun kävelin heinikon läpi valkoiselle hiekalle.
Viikko siitä sairastuin akuuttiin borrelioosiin. Koko reisi oli tulimaisen ihottuman peittämä. Sain antibiootit ja jatkoin elämää.

Lukion toinen vuosi alkoi, ja olin kuoleman väsynyt. Oli lämpöilyä ja lihaskipuja. Vähitellen aloin saada neurologisia oireita: päänsärkyä, kerran oli kaksoiskuviakin. Verestä löydettiin borreliaa, mutta ei riittävästi, jotta olisin saanut jatkohoitoa. Oireet kuitattiin niskajumista johtavaksi.

Borreliaa testattiin jälleen tämän vuoden tammikuussa kolmoishermosäryn puhjetessa. Sitä ei kuitenkaan löytynyt. Uskon kuitenkin itse, että oireeni johtuvat borrelioosista. Oireita ja sairauksia on silmässä, hermostossa, ihossa, ruoansulatuselimistössä, immuunijärjestelmässä ja kilpirauhasessa. Yritän unohtaa terveyteni tilan, jotta voisin antaa tilaa elämälle.

Ainoa, mikä pitää minut kiinni elämässä lasten lisäksi, on liikunta. Rakastan juosta uusia metsäteitä ja tuntea ahdistuksen valuvan pois hikenä. Juosta kohti vastavaloa. Alppiruusut laulavat kimalaisten hyrinää.

Vaikka maallinen elämäni olisi lohkareina, on minulla kuitenkin Jeesus. Hänen nimensä on suurempi kuin mikään muu. Ja Hänen nimessään olemme jo parannettuja.


15 kommenttia:

  1. Mun mielestä jos toinen ei halua/ole valmis avioliittoon, niin ei kannata myöskään pakottaa. Toinen vaan ahdistuu siitä. Avioliittoon mennään kun molemmat on valmiita, rakkauden takia. Ei sen takia, että uskonto niin pakottaa. Mun mielestä voi olla ikuisesti yhdessä ja onnellinen ilman avioliittoakin, vaikka toivon tietenkin, että myös ja mä mun poikaystävä mentäis joskus naimisiin :) Mutta jos ei, niin sitten se on niin tarkoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot oikeessa, ettei ketään voi pakottaa. Oon sen hänelle sanonut, että jos joskus hän haluaa kanssani naimisiin, niin haluan että se tulee aidosta rakkauden tahdosta, eikä vain koska haluan niin.
      Asia on silti mulle raskas, koska se on yks tärkeimpiä elämän arvoja mulle, mutta ykkösasia on tietenkin rakkaus, miksi haluan naimisiin.
      Avioliiton tahtominen kumpuaa myös yleisestä moraalitajusta. Musta tuntuu väärältä valehtelu ja muut asiat, samalla tavalla esiaviollinen seksi. Ennen se ei tuntunut pahalta, mutta sen myötä kun tulin uskoon, Jumala alkoi näyttää mulle asioita. Tämä ei oo mielestäni uskonnollisuuden asettamaa sääntöverkkoa, jota pitäisi noudattaa, vaan se kumpuaa omasta sydämestä. Kuitenkin Jeesus antoi meille vain yhden säännön: rakastakaa toisianne. Uskon, että rakastaminen tuottaa hedelmää, ja ehkä sitä kautta avioliittokin toteutuu joskus. :)
      Toivottavasti säkin saat jonain päivänä kauniit häät. ♡

      Poista
    2. "Oot oikeessa, ettei ketään voi pakottaa. Oon sen hänelle sanonut, että jos joskus hän haluaa kanssani naimisiin, niin haluan että se tulee aidosta rakkauden tahdosta, eikä vain koska haluan niin.

      Asia on silti mulle raskas, koska se on yks tärkeimpiä elämän arvoja mulle, mutta ykkösasia on tietenkin rakkaus, miksi haluan naimisiin."

      Et kuitenkaan ole suoranaisesti kosinut vaikka olet toiveesi avioliiton suhteen selväksi tehnyt? Mitä avioliitto sitten miehellesi merkitsee, jos hän ei tätä sinulle selvästi merkityksellistä askelta ole valmis ottamaan? Rakkautta liitostanne ei tämän blogin perusteella ainakaan puutu, yhteinen lapsi sitoo jo sen verran että tuskin kyse on siitäkään ettei hän näe yhteistä tulevaisuutta pidemmälle. Taloudellinen puolikaan tuskin tulee esteeksi jos haluaa vain solmia avioliiton. Hääjuhliin toki saa tuhlattua juuri niin paljon kun on laittaa, mutta juhlia ehtii myöhemminkin, vaikka sitten jonain sopivana hääpäivänä.

      Eikö tuo kasvanut epämukavuus aviottomana elämisestä ole juuri sitä että Jumala tekee tahtonsa selväksi? Toki asiat saattavat mennä omalla painollaankin oikeaan suuntaan, itse rohkaisisin kuitenkin toimimaan asian hyväksi myös ihan aktiivisestikin.

      Poista
    3. En ole kosinut, koska mies on puhunut kosivansa pari vuotta sitten, kihloihin menon yhteydessä. En tosin enää odota kosintaa, koska aikaa on kulunut niin paljon.

      Ei kyse olekaan siitä, etteikö hän näkisi meillä yhteistä tulevaisuutta. Meillä on tosiaan kaksi lasta. Eikä rakkauttakaan puutu arjessa.
      Mutta hänelle avioliitto on suurempi sitoumus henkisesti kuin lapset. Se ei ole hänen ykkösunelmansa, hänellä on muita unelmia tällä hetkellä liittyen harrastuksiinsa. Mun vaihtoehdot on vain tukea häntä unelmissaan.

      Aihe on nyt sellainen, ettei mun kannata enää ottaa sitä hänen kanssaan esille. Oon puhunut siitä niin usein. Siksi oma kosinta tuntuisi vaikealta.
      Jumala on tosiaan tehnyt tahtonsa selväksi. Tuntuu väärältä elää Hänen tahtonsa vastaisesti, mutta vaihtoehdot on vähissä.

      Poista
    4. En ole kosinut, koska mies on puhunut kosivansa pari vuotta sitten, kihloihin menon yhteydessä. En tosin enää odota kosintaa, koska aikaa on kulunut niin paljon.

      Ei kyse olekaan siitä, etteikö hän näkisi meillä yhteistä tulevaisuutta. Meillä on tosiaan kaksi lasta. Eikä rakkauttakaan puutu arjessa.
      Mutta hänelle avioliitto on suurempi sitoumus henkisesti kuin lapset. Se ei ole hänen ykkösunelmansa, hänellä on muita unelmia tällä hetkellä liittyen harrastuksiinsa. Mun vaihtoehdot on vain tukea häntä unelmissaan.

      Aihe on nyt sellainen, ettei mun kannata enää ottaa sitä hänen kanssaan esille. Oon puhunut siitä niin usein. Siksi oma kosinta tuntuisi vaikealta.
      Jumala on tosiaan tehnyt tahtonsa selväksi. Tuntuu väärältä elää Hänen tahtonsa vastaisesti, mutta vaihtoehdot on vähissä.

      Poista
    5. Itse kosiminen ei varmaankaan muuttaisi tilannetta. Olet kuitenkin kertonut toiveesi avioliitosta, ja jos mies haluaisi naimisiin, hän olisi varmasti ottanut jo neuvosta vaarin ja kosinut sinua. Minusta tuntuu vain hieman erikoiselta, ettei mies ole valmis ottamaan sinulle niin tärkeää askelta suhteessanne. Tämä on kyllä jännä ihan jännä ilmiö, johon olen törmännyt useita kertoja: ennemmin ollaan valmiita hankitaan lapsia kuin mennään naimisiin. Lapsethan sitovat vanhempia yhteen vielä enemmän kuin avioliitto. Vaikka avioero on nykyään mahdollinen, lasten kautta on kuitenkin aina yhteydessä ex-puolisoonsa.

      - Karo

      Poista
    6. Joo, näinhän se menee, että lapset ovat isompi sitoutumus kuin avioliitto käytännössä.
      Kyse on siitä, että hänelle avioliitto ei ole "se juttu" ja hänelle olisi vaikeaa luvata niin suurta asiaa Jumalan edessä.

      Poista
    7. Mutta hänelle ei mitenkään ole vaikeaa elää susiparina Jumalan edessä?

      Tämä logiikka nyt pakenee minulta aika pahasti. En ihan oikeasti keksi mitään harrastusta, ammattia tai muutakaan joka tulisi täysin mahdottomaksi tehdä sormus nimettömässä jos se onnistuu avoliitossakin.

      Ei Jumala vaadi aviossa sen täydellisempää suoritusta kuin elämässä muutenkaan, Hän on asettanut avioliiton ihmisten hyväksi ei ansaksi.

      Poista
    8. Kyllä se hänen mielessään käy joskus, ettemme elä niin kuin Jumala tahtoisi. Mutta ei se hänelle ole samanlainen asia kuin minulle. Ei yhtä vakava. Hän uskoo, että Jumala kutsuu häntä avioliittoon sitten joskus, kun sen aika on. Enkä tiedä, tuleeko sitä tapahtumaan. Toivottavasti. Rukoilen sitä usein. Mun on vain pysyttävä vahvana rukoilun suhteen.

      Viisaasti sanottu tuo viimeinen kappaleesi. Olet aivan oikeassa.
      Ja sekin on totta, ettei mikään harrastus tai työ estä avioliittoa. Mieheni kuitenkin kokee oman harrastuksensa (oikeastaan se on hänelle työ) tällä hetkellä ajankohtaisempana kuin häät. Ymmärrän ja hyväksyn sen. Mutta silti rukoilen.

      Poista
  2. Huomaa kyllä, että avoliitossa eläminen raastaa sinua; olet kirjoittanut aiheesta paljon viime aikoina. Uskon kuitenkin, että asia vielä järjestyy, koska Jumalalle on kaikki mahdollista. Sinun ei siis tarvitse kantaa huolta poikaystäväsi pään kääntämisestä, koska sen voi yksin Jumala tehdä. En myöskään usko, että olisi niin tarkoitettu, ettette menisi koskaan naimisiin, koska synti ei ole Jumalan tahto, vaikka Hän sen suuressa kärsivällisyydessään salliikin tässä ajassa.

    - Karo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon viisaista sanoistasi. ♡
      Asia kyllä pyörii päivittäin mielessä, mutta nyt yritän jättää aiheen taka-alalle toistaiseksi.
      Mitä pidempään aikaa on kulunut, sen vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että avioliitto on se kaikkein oikein ja täydellisin muoto rakkaudessa. Nyt vasta olen ymmärtänyt, miksi Jumala on asettanut avioliiton: siksi, ettei ihminen menisi rikki seksuaalisuuden osalta. Esiaviollisuus jättää jälkensä pysyvästi.

      Poista
    2. Voinko muuten kysyä, että vaikuttaako tämä tilanne suhteeseenne? Erityisesti sinun puoleltasi, koska koet syyllisyyttä esiaviollisessa suhteessa elämisestä.

      - Karo

      Poista
    3. Kyllä se vaikuttaa, mutta enemmänkin muhun itseeni, niin kuin sanoit.
      Oon puhunut hänelle, etten välttämättä enää pysty seksiin, koska sen jälkeen synnintunto on niin kova. Se on vain kasvanut vuosien mittaan. On väärin tuntea syyllisyyttä niin hyvästä asiasta. Kuitenkin Jumala on tarkoittanut seksin avioliiton sisälle juuri sen takia, ettei ihminen menisi hengellisellä ja seksuaalisella tasolla rikki. Käytännössä selibaatti olisi kuitenkin hankalaa, koska ollaan vuosia eletty toisin.
      Jos näen kuvia aviopareista tai kuulen jonkun ystävän menevän naimisiin, saatan alkaa itkeä. Kaipuu avioliittoon on niin suuri.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Hankala tilanne. Ymmärrän hyvin synnintuntosi ja kaipuusi, vaikken samassa tilanteessa olekaan. Seksuaalisuus on yksi ihmiselämän merkittävimpiä osia, ja siksi juuri sen alueen synnit haavoittavat ja samalla kiusaavat meitä eniten...

      Tilanteeseesi on vaikeaa antaa neuvoja. Selibaatti on tosiaan yksi vaihtoehto, mutta varmastikin vaikea toteuttaa. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä tehdä parannusta, vaikka tuntuisikin, että mitä väliä on enää tässä vaiheessa lopettaa seksielämää. Jeesuksen veri kuitenkin puhdistaa myös esiaviollisuudesta. Rukoilen sinulle viisautta. :)

      - Karo

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.