maanantai 4. heinäkuuta 2016

Murtumattomia

Raskain kokemani asia on oman lapsen kärsimys ja kipu. Kun astutaan elämän ja kuoleman rajamaille, vaikkei siellä olekaan oltu, mutta väistämättä menettäminen käväisee mielessä. Epätietoisuus on raskainta, kun ei vielä tiedä, mikä pienellä on. Se on kuin sukeltaisi veteen, eikä löytäisi enää pinnalle, jossa valo liikehtii.

Katselin taas vähän yli viikon itkuisemmaksi muuttunutta vauvaa. Oli päiviä, kun hän oli aurinko, ja päiviä, kun viihtyi vain sylissä. Sitten nousi lievä lämpö pariksi päiväksi. Taas jatkuivat hyvät päivät, mutta toisinaan vauva purskahti äkki-itkuun.

Maalle lähtö lähestyi, ja varasin lääkäriajan terveysasemalle. Istuimme kahtena päivänä 3 tuntia laboratoriossa ja saalistimme pissanäytettä.
Virtsatieinfektio sieltä löytyi; jo toinen parin kuukauden sisään. Taas 10 päivän antibioottikuuri.

Lääkäri antoi kuitenkin luvan lähteä reissuun. Matka on sisältänyt tähän mennessä paljon kipuhuutoa ja stressiä, huolta, mutta tänään viimeistään antibiootin pitäisi alkaa purra. Jos ei, niin sitten täytyy hakeutua paikalliseen päivystykseen.

Jos tulee vielä kolmas tulehdus, sen jälkeen saamme lähetteen lastenpolille.
Tuntuu pahalta, kun oma lapsi ei ole kunnossa. Omista tuntosarvista on tulleet herkemmät: onko tämä nyt normaalia, entä tämä ja tämä.

Yritän hengittää. Ei se ole aina helppoa. Elämästä tulee syvempää, kun syntyy lapsi tai useampia. Vaikka se antaa valtavasti riemua ja rakkautta, välillä joutuu pohjakosketuksiin. Sellaisiin, joiden olemassaolosta ei ole ikinä tiennytkään.
Sitten noustaan taas ylös ja kurotetaan kädet kohti korkeuksia. Hykerrellään. Silitellään. Puhutaan pehmeitä. Huolet heitetään horsmameriin.
Ja yhdessä olemme murtumattomia.

2 kommenttia:

  1. En varmasti pysty täysin ymmmärtämään huoltasi, koska minulla ei ole lapsia, mutta varmasti olen kokenut elämässäni siitä häivähdyksiä. Olen kesätöissä kaupassa ja siinä istuessani usein näkee monenlaista laitapuolen kulkijaa, joita kohtaan tunsin varsinkin alussa suurta surua, vaikken heitä edes tunne.

    Jumala siunatkoon perhettäsi ja olkoon teidän kanssanne aina ja kaikkialla!

    - Karo

    VastaaPoista
  2. Joo, se huoli on jotain sanoinkuvaamatonta. Olet selvästi erityisherkkä, kun tunnet empatiaa tuntemattomiakin kohtaan. Itse olen samanlainen, ja muistan joskus kesätöissä tunteneeni samoja tunteita kuin sä tiettyjä asiakkaita kohtaan. Mut se on upea vahvuus sulla. Sä voit olla valona niille laitapuolen kulkijoille. Loistaa rakkauden kirkkautta.

    Siunausta sulle töihin ja muutenkin elämään ♡ :)

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.