maanantai 29. elokuuta 2016

Romaani kehitteillä




Sisälläni tulvii syvä ilo. Voin viimeinkin sanoa, että olen aloittanut romaanin kirjoittamisen, josta olen haaveillut monet vuodet. Pelko keskeneräisyydestäni kirjoittajana on estänyt aikeet.
Romaanista en paljasta tässä vaiheessa muuta, kuin että pääteemaa ei ole tietääkseni käsitelty suomenkielisessä kirjallisuudessa. Minulla on useita teemoja, joita käsittelen kirjassani.

Lähdin kirjoittamaan vain novellia blogiini keväällä, mutta vähitellen tekstiä alkoi olla niin paljon, niin monta eri kohtausta, että päätin siitä tulevan pienoisromaanin tai romaanin. Teksti on kaunista, samanaikaisesti rohkeaa ja realistista.

Vihdoin ymmärrän tarkoitukseni maan päällä: tätä haluan tehdä. Talvella olisi taas tehtävä pari kirjatenttiä yliopistolla, mikä ei hirveästi houkuttele, kun haluaisin vain kirjoittaa.

Lapset, kotityöt, kirjoittaminen ja lenkkeily. Siitä ovat viime päivät koostuneet. Ai niin, olihan parisuhdekin jossain välissä.
Rakkaus ei ole kärsinyt intohimostani; päinvastoin se on voinut paremmin, kun olen saanut ladattua kaikki tunteeni kirjoittamiseen. Jotain on kirkastunut, kuin uinuva mandariiniaurinko metsän viivassa.

Ehkä siksi pystyin aloittamaan kirjan kirjoittamisen ymmärtäessäni, ettei tekstin tarvitse olla heti täydellistä, heti oikeassa järjestyksessäkään. Suurin osa tekstistä on syntynyt puhelimella, nukuttaessani lapsia päiväunille. Ei siis tarvitse olla aina oikeaa kirjoitusnurkkaa, vaan tekstiä voi syntyä missä vain.

Kolmoishermo ei ole unohtanut minua: kipu on kiristänyt otettaan ilmojen kylmetessä ja stressin lisääntyessä. Ovathan vanhempani lähdössä toiselle puolelle maailmaa vajaa vuodeksi.
Tänään antauduin epilepsialääkkeelle, mikä on yleinen hoito kolmoishermosärkyyn. Vaikutus tosin näkyy vasta päivien, viikkojen kuluttua.

Mutta kipu ei estä minua kirjoittamasta, ainakaan toistaiseksi. Olen vain niin onnellinen, että tähdet pirskahtelevat silmistäni.

Mikä on sinun suurin unelmasi?

6 kommenttia:

  1. ihanaa että olet onnellinen! ♥ mun suurin unelma on laiskiaisen rapsuttaminen eikä tää ole edes vitsi :D oon myös aina halunnu kirjottaa kirjan, mutta toistaseks kuulostaa todella kaukaselta haaveelta. tsemppiä kirjotuspuuhiisi, toivottavasti saan joskus lukea sun kirjan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kuulostaa ihanalta unelmalta. :) laiskiaiset on tosi suloisia. Ehkä jossain Etelä-Amerikassa niitä pääsisi rapsuttelemaan? :D jollain oon nähnyt lemmikkinäkin ulkomailla.
      Kiitos paljon :) ♡ tsemppiä tää vaatiikin. Inspiraatio ei kuki jokaisena päivänä. :D mut sun mahdollisesta kirjasta tulis kans ihan huippu, oot niin hyvä kirjoittaja. :)

      Poista
  2. Onko osa noista blogin kuvista otettu sinusta? Ihanat hiukset! Onko joku tuttusi kampaaja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo musta kuvia blogissa paitsi muutama kuva raskausmahasta ja kropasta synnytyksen jälkeen.
      Kaikki kuvat on we heart it:stä ellei toisin mainita. :)
      Tää hiuskuva on kyllä upea, vaikkei ne mun hiukset ookaan. :)

      Poista
    2. Ei oo musta kuvia blogissa paitsi muutama kuva raskausmahasta ja kropasta synnytyksen jälkeen.
      Kaikki kuvat on we heart it:stä ellei toisin mainita. :)
      Tää hiuskuva on kyllä upea, vaikkei ne mun hiukset ookaan. :)

      Poista
  3. Mun suurin unelma on taiteen parissa. Ehkä lähitulevaisuuden unelma on valmistua hyvin arvosanoin, ja sen jälkeen unelma olisi päästä taideyliopistoon.

    Ja ihanaa, kun pystyt kirjottaa. <3 Oon sun suurin fani!

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.