torstai 8. syyskuuta 2016

Pilvipuutarhaan



On ollut vaikeaa.
Kolmoishermosärky lähti pahentumaan.
Oli pakko nostaa lääkitystä, mutta kipu on silti lähes samalla tasolla. Ahdituksissani tartuin epilepsialääkkeeseen, tuohon josta aiheutui aiemmin minulle gynekologisia tulehduksia, ja tuloksena oli seuraavana päivänä kurkkukipu. Lopetin lääkkeen siihen.
Odotan neurologin soittoaikaa, joka on parin viikon päästä. Mutta en jaksaisi uusia lääkkeitäkään. Tutkimuksia olisi parempi saada. En halua hyväksyä elämäni olevan lääkkeiden varassa.
Oireita on ollut muutenkin taas liikaa. Elohiiri kohta kaksi kuukautta toisessa silmässä ja muuta mukavaa.

Vanhempani lähtivät toiselle mantereelle vajaa vuodeksi. On raastanut mieltä, kun tuli niin rankka elämänmuutos. Itkin ja itkin ja kiputerä hampaissa vain paheni.
Mies halasi ja sanoi: "Mä en sua koskaan jätä."
Ne sanat tuntuivat siinä tilanteessa niin lämpimiltä, toivoa kehrääviltä.

Ja sitten tuli tyhjä aamu, kun heidän lentokoneensa oli noussut ilmaan. Heidän kotiinsa oli muuttamassa uudet ihmiset.
Minulla oli kurkku entistä kipeämpi, ja tajusin flunssan tulleen. Kaikki samaan aikaan: fyysinen ja henkinen tuska. Mutta jotenkin olin helpottunut, kun vihdoin sain rauhassa keittää inkiväärillä tulistettua teetä ja katsoa sarjoja tabletilta.
Sitten eräänä väsyneenä iltana istuessani iltapalapöydässä kuulin sanat mieheltäni: "Susta tulis niin kaunis morsian".

Toivoni alkaa vähitellen uudelleensyntyä. Kaikki rukoukset, mitä olen ilmaan kuiskannut, ovat kuultu.
Jumala ei jätä kenenkään rukouksia kuulematta, huokeinkin rukous puhalletaan pilvipuutarhaan.

6 kommenttia:

  1. sun tekstit koskettaa joka kerta. tsemppiä ja voimia <3 ja aurinkoisia (ja kivuttomia) päiviä toivotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana kuulla, että koskettaa. :)
      Kiitos paljon jälleen kerran piristävästä kommentistasi. ♡
      Toivotan sulle valoista syksyä. :) ♡

      Poista
  2. En ole ehtinyt pitkään aikaan kommentoida isojen elämänmuutosteni takia. Muutin pari viikkoa sitten opiskelemaan pääkaukunkiseudulle kauas kotini maaseutuympäristöstä. Onneksi koti-ikävää helpottaa viikonloppuiset vierailut kotona, ja toivon todella, että poikaystäväni voisi saada täältä työpaikan.

    Rukoilen, että kipusi hellittäisivät. Siunausta alkavaan syksyyn! Toivottavasti sinusta tulee vielä kaunis morsian. :)

    - Karo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, onneksi olkoon opiskelupaikasta. :) Olisi kiva kuulla, mitä opiskelet, mutta ei ole pakko paljastaa.
      En ole itsekään ehtinyt vastailemaan sinulle aiemmin, anteeksi.
      Hyvä kuulla, että pääset kuitenkin viikonloppuisin käymään kotona ja poikaystävän luona. Toivottavasti hän saa täältä päin työpaikan, niin ikävä hellittäisi.

      Siunausta myös sinun syksyysi ja jaksamista opiskelun kanssa!
      Kiitos paljon, jos olet rukoillut puolestani. :)

      Poista
    2. Opiskelen Helsingin yliopistossa teologiaa. :)

      - Karo

      Poista
  3. Okei, se onkin mielenkiintoista. :)

    VastaaPoista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.