perjantai 30. joulukuuta 2016

Kohti uutta vuotta


Joulun ainoa toive oli kivuttomuus tai ainakin sillä tasolla, etteivät kivut ottaisi valtaa tältä suurelta juhlalta.
Aatonaatonaattona imuroin ja pesin lattiat ja tein normaalit fysioterapialiikkeet. Iltaa kohden vasenta kättä alkoi särkeä voimakkaasti, niin että yölläkin kipu herätti. Jouluaatto meni kovissa kivuissa, pystyin kuitenkin olemaan menossa mukana. Joulukirkossa ei tullut käytyä.

Tällä hetkellä käsi on onneksi lähes parantunut. En keksi muuta syytä kivulle kuin fyssarin antama kuminauhajumppa. Nyt en ole tehnyt liikkeitä moneen päivään.

Tämä on jo toinen kerta, kun saan fysioterapialiikkeillä itselleni jäätävät kivut. Molempia kertoja yhdisti myös flunssa. En oikein tiedä, mikä kropassani on vialla.

Tuntuu ristiriitaiselta klikata yliopiston sivuilla kurssivalintoja samaan aikaan kun melkein koko kroppaa särkee.
Jotkut ihmiset uskovat, että kun palaan kouluun, kivutkin helpottavat, kun saan muuta ajateltavaa. Tai kun lapset kasvavat, lopetan imetyksen, niin kivut lähtevät.

En voi vielä sanoa, mihin tieni vie vai viekö se mihinkään. Mutta koen jotenkin epäreiluksi sen, että tieni on niin raskas, kuin kulkisi loputtomien kallioiden ylitse. Miksi muut saavat opiskella ja käydä töissä kivuitta?
Mutta osaan myös suhteuttaa, ainakin vähän. Ihmisillä on erilaisia ongelmia eri elämän osa-alueilla.
Joku, joka juuri nyt lukee tätä tekstiä, on jätetty hetki sitten, ja miettii, miksi minun tieni on näin yksinäinen. Olenko loppuelämän yksin? Toinen ei osaa päästää irti syömishäiriöstä, vaikka kaikki avaimet siihen olisi. Joku taas kokee eksistentiaalista yksinäisyyttä, vaikka elämässä kaikki on hyvin, silti on tyhjää. Upottavan tyhjää. Joku kaipaa entistä rakkauttaan niin sydän kuivuu kaipauksesta.

Ja kaikille teille haluan sanoa, että toivon sytytyslankaa on jäljellä niin kauan kuin on elämää.
"Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut."
Tänään ei ehkä hymyilytä, mutta huomenna voi olla jo syytä hymyyn. Elämään kuuluu kärsimys, mutta meillä on lupa kyseenalaistaa sen olemassaolo kerta toisensa jälkeen.
Joskus kuulin sanottavan, että enkelit punovat jokaisesta kyyneleestä kukkasia taivaaseen, yksikään ei jää Jumalalta huomaamatta.

Leivoin kuopuksen syntymäpäiville kakkuja. Kivut hukkuvat parhaiten konkreettiseen käsillä tekemiseen, leivontaan. Tuntuu hyvältä, että elämä jatkuu, vaikka kärsimys ei lakkaa.

Usein onnen näkee vasta jälkeenpäin. Kun katson itseäni vuosi sitten taaksepäin itkemässä Kätilöopiston ikkunalaudalla vastasyntynyt käärö sylissä, raketit paukkumassa pikimustalla taivaalla, olin oikeastaan aika onnellinen, vaikka vietinkin uuden vuoden yksin. Käsivarsillani lepäsi uusi elämä, ja minulla oli toivo.

4 kommenttia:

  1. Siunattua uutta vuotta! <3

    Jos vain jaksat vastata, haluaisin kuulla sinun kokemuksistasi eräseen asiaan liittyen. Olet todella hyvä rohkaisija! :)

    Asiani koskee parisuhdettani. Meillä menee hyvin poikaystäväni kanssa, suhde etenee ja hän välittää minusta aidosti, mutta silti epävarmuus kalvaa minua toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Olen kärsinyt hylkäämiseen liittyvistä peloista niin kauan kuin muistan, mutta luulin, että olin jo päässyt niistä yli, sillä ne eivät vaikuttaneet enää millään tavalla ystävyyssuhteisiini. Nyt kuitenkin parisuhteessa minun on vaikeaa luottaa, että kelpaisin ja haen jatkuvasti merkkejä siitä, ettei hän välitäkään ja haluaa jättää minut. Tämä todella rasittaa minua henkisesti ja pelkään, että se ajan mittaan alkaa rasittamaan myös suhdettamme. Yksi osatekijä on varmasti sekin, että minä olisin jo valmis naimisiin (mikä kiire toisaalta minulla On?), mutta mies haluaa harkita isoa päätöstä rauhassa. Helposti tulee tietenkin sellainen olo, etteikö hän olekaan varma suhteeni, vaikka ymmärrän, että hän haluaa pohtia rauhassa niin isoa päätöstä, kun ei tässä ole edes kauaa aikaa kulunut.

    Epävarmuus on siinäkin mielessä ikävä asia, että on vaikea tietää, millon tilanne on todellinen, ja milloin vain kuvittelen mielessäni. Minun on myös vaikea kestää erimielisyyksiä tai riitoja, vaikka ne ovat ihan normaali osa läheistä suhdetta. Syyllistän itseäni ja pelkään suhteen katkeamista.

    - Karo

    VastaaPoista
  2. Siunattua uutta vuotta myös sinulle! ❤😊➕

    Kiitos paljon kehuista 😇 itse en kyllä koe olevani erityisen hyvä neuvomaan, mutta aina sopii yrittää. 😄

    Kuulostaa ikävältä tuo hylätyksi tulemisen pelko. 😕
    Ootko miettinyt, mistä se pelko kumpuaa, kenties lapsuudesta tai aikaisemmista miesten torjumisista sua kohtaan? Rukoile Jumalaa ottamaan tämä pelko pois. Ainut pelko, mikä uskovilla tulisi olla, on Jumalan pelko. Meillä ei ole oikeasti hätää, koska Jeesus on kuollut puolestamme myös pelkojemme ja ahdistuksen vuoksi.
    Koin jotenkin Hengessä Jumalan puhuvan: "Ole rauhassa ja mene." Koen tuon menemisen tarkoittavan yhteistä tekemistä poikaystäväsi kanssa (esim. Leffa, kävely, ruoan laitto). Uskon, että Jumala tahtoo sinun nauttivan hänen seurastaan ja että voisitte yhdessä saada ihania kokemuksia. Ja ehkä tätä kautta miettisit hylkäämistä vähemmän, kun teillä on jotain puuhaa yhdessä.

    Avioliittoasiaa kannattaa myös rukoilla. Varmaan suurin osa miehistä tarvitsee asiaan pitkää mietintää. Se ei tarkoita, ettei hän rakastaisi sinua, jos ei halua vielä naimisiin.

    Jokaisella on myös se oma tapa rakastaa, oma rakkauden kieli. Yksi osoittaa rakkauttaan eniten läheisyydellä ja hellyydellä, toinen sanoilla ja teoilla. Ajan mittaan huomaat, millainen rakkauden kieli poikaystävälläsi on.
    Aika auttaa myös hylkäämisen kokemuksen lakkaamiseen.

    Siunausta sisko ❤😊 toivottavasti näistä oli edes jotain apua 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Tarkoitin, että avioliittoa kannattaa yhä rukoilla. 😄 kirjoitin ehkä vähän hassusti muutenkin, kun olen tällä hetkellä kipeänä (influenssa).

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! Nyt on ollut taas helpompaa, kun Jumala on rauhoitellut mieltä. Ja kyllä, juuri menneisyys vaikuttaa. Välillä pelot yrittävät nousta uudestaan pintaan.

      Heh, itse asiassa juuri noita luettelemiasi asioita olemme yhdessä tehneet. :D

      Siunausta myös sulle ja perheellesi! :)

      - Karo

      Poista

Jokainen sana on merkityksellinen.
Vastaan kommenteihin blogiini.